omat eväät

Äitini sanoi minulle:
"Jos sinusta tulee sotilas, pääset varmaan kenraaliksi.
Jos sinusta tulee munkki, niin pääset vielä paaviksi."
Mutta minusta tulikin maalari ja minä päädyin Picassoksi.

- Pablo Picasso

Jostakin syystä puhtaasti syöminen on edelleen jonkin sortin kummajainen suurimmalle osalle ihmisistä. "Sulla on omat eväät, hehheh" on jo siinä määrin kulunut fraasi, että melkein tekisi mieli huokaista sen kuullessaan. Söin viimeksi kouluruokaa lukiossa ja ammattikorkean ruoat nähtyäni totesin, että eipä ole ainakaan tämän lafkan eväät minulle sopivia. Ammattikorkean ruoissa hiilarit tulevat lähinnä valkoisesta riisistä, pastasta tai perunasta (silkkaa tärkkelystä, siis), proteiini makkarasta, halvasta jauhelihasta tai hyvällä tuurilla kanasta - joka on sotkettu kastikkeeseen ja naurettavan pieniä kananpalasia voi yhdestä kastikelitrasta löytää hyvällä tuurilla viisi. Hyviä rasvoja ei käytännössä tule mistään ja vihannestarjonta rajoittuu käytännössä kaaliin tai porkkanaraasteeseen. Minua henkilökohtaisesti kuvottaisi maksaa siitä, että tungen kroppaani sellaista, joka saa sen voimaan todella huonosti.

Ehkä vuodet ovat turruttaneet muistilokeroni, mutta en oikein tahdo ymmärtää, miksi ihmiset turvautuvat pika- ja valmisruokiin - saan tämän tästä kuulla, miten "mä en ainakaan jaksais joka aamu tehdä eväitä". En välttämättä itsekään ryhtyisi kuuden aikaan aamulla kokkaamaan kahden tunnin kypsyttelyä vaativaa keitto- tai pataruokaa, mutta terveellistä ja maistuvaa on helppo saada nopeastikin, jo ihan supersmoothiesta alkaen. Rahastakaan se ei voi jäädä kiinni - esimerkiksi parsakaalinipun voi saada jo 80 sentillä, isosta avokadosta riittää pitkäksi aikaa ja hinta jää alle parin euron eikä vaikkapa luomu naudan jauhelihakaan maksa enää kovinkaan paljoa (esimerkiksi tänään ostimme alennuksesta 400 gramman luomujauhelihaa ja hintaa oli hurjat 3-4 euroa). Puhumattakaan siitä, jos ruokaa valmistaisi isomman satsin aina etukäteen, mistä olisi kätevä ottaa joka aamu pieni annos mukaan.

Taidan kuulostaa enemmän tai vähemmän saarnaajalta, mutta olen välillä vain hieman kypsynyt kanssaeläjieni huomautteluihin lisäravinteista, ruokavaliostani tai ylipäätään jostakin siihen liittyvästä. Ymmärtäisin yskän, jos tuputtaisin ideologiaani, mutta en asiasta puhu ellei minulta erikseen kysytä. Olisi hienoa, jos täällä olisi joku toinenkin jonka kanssa voisi intopiukeilla puhtaasta ruoasta ja treenaamisesta!

Vaikka kehitys ja muuttuminen on ollut hidasta, olen ylpeä siitä, mitä olen tähän mennessä saavuttanut. Viime viikko oli valehtelematta käännekohta ja asiat naksahtivat oikeille kohdilleen. Tästä eteenpäin on silkkaa mukavaa alamäkeä.. juunou, positiivisessa mielessä ;) Mutta kuten sanottua - olen ylpeä, en silti ylpistynyt. En voi moralisoida muiden elämäntapoja, mutta siinä missä minä pidän omat asiat omanani, toisinaan tuntuu, että muutkin voisivat niin tehdä.. Jos omat valinnat ahdistavat, eikö niille kannattaisi tehdä jotakin? Huoh.

Kävin tänään treenaamassa koko kropan - vuorosarjatekniikalla mentiin, viisi liikettä kymmenen sekunnin tauoilla ja sitten kolmen minuutin lepo ennen uutta kierrosta. Sama setti neljästi läpi ja lopuksi päälle vielä vähän vatsajumppaa. Illalla olikin sitten kiva kokkailla. :) Mitäpä tässä voi muuta sanoa kuin että olen erittäin onnellinen! Tällä menolla raivaan tieni finaaliin - ja koska niin haluan, niin tullee myös käymään.

Kuvassa curryllä, paprikajauheella ja mustapippurilla maustettua kananfileetä sipuli-päärynäsalsan kera - vihanneksia unohtamatta.