maanantai 8. marraskuuta 2010

omat eväät

Äitini sanoi minulle:
"Jos sinusta tulee
sotilas, pääset varmaan kenraaliksi.
Jos sinusta tulee munkki, niin pääset
vielä paaviksi."
Mutta minusta tulikin
maalari ja minä päädyin Picassoksi.

- Pablo Picasso


Jostakin syystä puhtaasti syöminen on edelleen jonkin sortin kummajainen suurimmalle osalle ihmisistä. "Sulla on omat eväät, hehheh" on jo siinä määrin kulunut fraasi, että melkein tekisi mieli huokaista sen kuullessaan. Söin viimeksi kouluruokaa lukiossa ja ammattikorkean ruoat nähtyäni totesin, että eipä ole ainakaan tämän lafkan eväät minulle sopivia. Ammattikorkean ruoissa hiilarit tulevat lähinnä valkoisesta riisistä, pastasta tai perunasta (silkkaa tärkkelystä, siis), proteiini makkarasta, halvasta jauhelihasta tai hyvällä tuurilla kanasta - joka on sotkettu kastikkeeseen ja naurettavan pieniä kananpalasia voi yhdestä kastikelitrasta löytää hyvällä tuurilla viisi. Hyviä rasvoja ei käytännössä tule mistään ja vihannestarjonta rajoittuu käytännössä kaaliin tai porkkanaraasteeseen. Minua henkilökohtaisesti kuvottaisi maksaa siitä, että tungen kroppaani sellaista, joka saa sen voimaan todella huonosti.

Ehkä vuodet ovat turruttaneet muistilokeroni, mutta en oikein tahdo ymmärtää, miksi ihmiset turvautuvat pika- ja valmisruokiin - saan tämän tästä kuulla, miten "mä en ainakaan jaksais joka aamu tehdä eväitä". En välttämättä itsekään ryhtyisi kuuden aikaan aamulla kokkaamaan kahden tunnin kypsyttelyä vaativaa keitto- tai pataruokaa, mutta terveellistä ja maistuvaa on helppo saada nopeastikin, jo ihan supersmoothiesta alkaen. Rahastakaan se ei voi jäädä kiinni - esimerkiksi parsakaalinipun voi saada jo 80 sentillä, isosta avokadosta riittää pitkäksi aikaa ja hinta jää alle parin euron eikä vaikkapa luomu naudan jauhelihakaan maksa enää kovinkaan paljoa (esimerkiksi tänään ostimme alennuksesta 400 gramman luomujauhelihaa ja hintaa oli hurjat 3-4 euroa). Puhumattakaan siitä, jos ruokaa valmistaisi isomman satsin aina etukäteen, mistä olisi kätevä ottaa joka aamu pieni annos mukaan.

Taidan kuulostaa enemmän tai vähemmän saarnaajalta, mutta olen välillä vain hieman kypsynyt kanssaeläjieni huomautteluihin lisäravinteista, ruokavaliostani tai ylipäätään jostakin siihen liittyvästä. Ymmärtäisin yskän, jos tuputtaisin ideologiaani, mutta en asiasta puhu ellei minulta erikseen kysytä. Olisi hienoa, jos täällä olisi joku toinenkin jonka kanssa voisi intopiukeilla puhtaasta ruoasta ja treenaamisesta!

Vaikka kehitys ja muuttuminen on ollut hidasta, olen ylpeä siitä, mitä olen tähän mennessä saavuttanut. Viime viikko oli valehtelematta käännekohta ja asiat naksahtivat oikeille kohdilleen. Tästä eteenpäin on silkkaa mukavaa alamäkeä.. juunou, positiivisessa mielessä ;) Mutta kuten sanottua - olen ylpeä, en silti ylpistynyt. En voi moralisoida muiden elämäntapoja, mutta siinä missä minä pidän omat asiat omanani, toisinaan tuntuu, että muutkin voisivat niin tehdä.. Jos omat valinnat ahdistavat, eikö niille kannattaisi tehdä jotakin? Huoh.

Kävin tänään treenaamassa koko kropan - vuorosarjatekniikalla mentiin, viisi liikettä kymmenen sekunnin tauoilla ja sitten kolmen minuutin lepo ennen uutta kierrosta. Sama setti neljästi läpi ja lopuksi päälle vielä vähän vatsajumppaa. Illalla olikin sitten kiva kokkailla. :) Mitäpä tässä voi muuta sanoa kuin että olen erittäin onnellinen! Tällä menolla raivaan tieni finaaliin - ja koska niin haluan, niin tullee myös käymään.

Kuvassa curryllä, paprikajauheella ja mustapippurilla maustettua kananfileetä sipuli-päärynäsalsan kera - vihanneksia unohtamatta.

3 kommenttia:

Neytir kirjoitti...

Kun ihminen yrittää huolehtia nykymaailmassa terveydestään syömällä itselleen sopivaa sapuskaa, alkaa sana 'ruokarauha' saada aivan uusia merkityksiä.

Itselleni maitoa ja vehnääkin pahemman yliherkkyysreaktion aiheuttaa nykyään lausahdus: "Mitäää säää oikein syöt?!!!" Tietenkin mahdollisimman huomiotaherättävällä äänellä kailotettuna nenä jo uhrin eväspöperöissä kiinni.

Tuollaisen episodin keskellä olo on, kuin sirkuksen friikillä näyttelyeläimellä. Yritä siinä sitten vetäistä eväsrehut naamariin harmonisessa tunnelmassa.

Ravinnon nauttiminen on ihmiselle niin primäärinen tarve, että se herättää luonnollisesti voimakkaita tunteita ja ajatuksia. On harmillista, että toisin kuin useiden muiden perustarpeiden kohdalla, näitä tuntemuksia ja ajatuksia ei pidetä omana tietona kohteliaisuussyistä.

Ihania kokkaushetkiä ja ruokarauhaa sinulle ja tsemppiä reeneihin! Kaikilla ei ole voimia toteuttaa parempaan hyvinvointiin johtavia elintapamuutoksia, joten ehkä ylpeys siitä että on sellaisiin pystynyt voi lohduttaa meitä "friikkejä". Kiitos oikein mielenkiintoisista blogikirjoituksista.

-N

Anna kirjoitti...

Voi kurjuus että on tuollaista ruokaa koulussa! Meillä on ihan ookoo, tänään söin oikein kivan lohisalaatin öljykastikkeella :) En ehkä vielä ala vauhkoamaan kouluni erilaisista ruokatarjonnasta, onhan tämäkin jo peräti rohkeaa että edes uskaltaa koulussa syödä.

Ymmärrän tosin mitä tarkoitat. Meillä on kurssilla joitakin jotka ei syö kouluruokaa, vaan piiloutuvat jonnekkin vessaan varmaan sitten syömään, tai syövät kotona. Kyllä tosin minuakin vähän naurattaa kun kurssini kehonrakentaja-vahvistus vetää omasta eväspurkista ruokaa suuhunsa kesken luennon. Miksei voi odottaa ruokatauolle? Vai onko kehonrakennuksessa niin tarkasti ajoitettu myös ruoka-ajankohdat?

heidi kirjoitti...

Neytir: Kiitos kauniista kommentistasi! :)

Heh, kuulostaa kyllä enemmän tai vähemmän tutulta, en voi kuin nyökytellä. Lohdullista, että joku muukin on kokenut vastaavaa, välillä itsensä tuntee yhden ihmisen friikkisirkukseksi, tosiaan.

Kiitos todella paljon - right back to you!

Anna: Ihmettelen itsekin, miten ammattikorkea on vajonnut noin alas pöperöissään - kuulemma aikaisempina vuosina on ollut ihan semilaadukasta ruokaa tarjolla. Toisin on nyt.. Kouluruokailu on itsellekin ollut aiemmin aika kaksipiippuinen juttu, jo sen uskalluksen tasolla. Lukiossa kuitenkin oli sen verran ihanat eväät, että se madalsi kynnystä jonkin verran.

En aikatauluttamisista mene sanomaan mitään - itse menen ihan fiiliksen ja nälän mukaan - mutta esimerkiksi yksi treenaava (ei sali-ihmisiä) tutor-oppilas mainitsi kuinka hän joutuu syömään tunneillakin, sillä treenit kuluttaa niin paljon, että nälkä on jatkuvasti. Ja fakta kumminkin on se, että pitäisi syödä pieniä aterioita pitkin päivää, etenkin jos mielii sitä lihaa lisää - jos syö aamulla ennen koulua, kerran keskipäivällä ja lopulta myöhään iltapäivällä kun palaa kotiin, ei siinä hauiksen ympäryskään oikein kasva. :D