anna mennä!

Tärkeät asiat voi tehdä vain kerran:
Kerran synnyn, kerran kuolen
ja vain yhden kerran elän tämän hetken.

Alaselän iho on ihan punainen, onneksi ei sentään enää arka - edellisellä tunnilla harjoiteltiin muun muassa Kiplerin ihorullaustestiä. Aika vänkää, ei vaan mitenkään miellyttävän tuntoinen, ainakaan mun selässä! Elelen siinä uskossa, että rasvan vähyys tekee nahastakin kireän. :D No, toivossa on hyvä elää ja niin edelleen.

Toisinaan on etuakin siitä, että opiskelee sosiaali- ja terveysalalla; sähköpostiin tuli eilen tarjous, että kahden viikon ajan on mahdollista saada koko- ja puolihierontaa kymmenellä eurolla kerta! Varasin itselleni sekä tämän että ensi viikon perjantaiksi kokohieronnan - melko luksusta! Olin jo ennättänyt murehtimaan, riittääkö raha joulukuussa edes käydä hierojalla.. Ja nyt on hierontaa kertaa kaksi! Buenoa, erittäin buenoa.

Muutin hieman lennosta tämän viikon treenisuunnitelmia; isä tulee tänään pyörähtämään tiskikonetta fiksailemaan, joten käyn tekemässä vedot salilla ja huomenna on varsinaisen salijumpan paikka. En halua kiireessä tehdä reenistä ns. juosten kustua, joten parempi tehdä vetoreeni, kun sille on enemmän aikaakin. Huomenna on jo keskiviikko, jaiks! Viikko on lähtenyt aika vauhdilla käyntiin. Paino oli tänään sama kuin eilen, mikä ei sinänsä ole yllätys, koska tuntui että kävin ihan ylikierroksilla. Heräsin taas puoli tuntia ennen kellon soittoa! Minkä lie sisäisen aikaraudan aiheuttamaa. Jospa sitä ensi yönä taas rauhoittuisi ihan kunnon unille. Eilinen tosin oli kaikin puolin niin inspiroiva sekä rentouttava - juttelin avopuolisoni kanssa kahvi- ja teekupin äärellä yli kaksi tuntia - että ei pieni ylikierroksilla käyminen mikään ihme tainnut ollakaan. Elämä on flow'ta!

Minulla sekä miehelläni tekisi hirvittävästi mieli vaihtaa asuntoa.. Nykyinenkin on hyvä ja kyllä tuossa varmasti vielä sen kolmisen vuotta asuu, ennen kuin muutetaan etelämpään Suomeen ja ostetaan ihan oma paikka, mutta olisi mukavaa asua ehkä hieman tilavammin, vaikkapa rivitalossa. Löydettiin jo yksi potentiaalinen ehdokas, mutta siellä ei sallittu lemmikkejä. Ei asunto tosin kovin kaukana olisi edes ollut, 550 metrin päässä. ;) Mutta jos asunto on sieltä tullakseen, se tulee. Ei ehkä näin joulunalusaikaan edes viitsisi ruveta muuttostressiä haalimaan. Toki jos jollakulla lukijalla on tiedossa Oulun/Kempeleen alueelta yli 45 neliön rivitalokaksio/kolmio kohtuuvuokralla (lemmikit sallittuina), saa ilmoittaa!

Mietiskelin tuossa eilen, mitä omissa, muuttuneissa elämäntavoissa olisi vielä parannettavaa ja toisaalta mikä jo on hyvää.

+ muovin vähentynyt käyttö
+ käyttämästämme ruoasta n. 80-90% on luomua/ainakin kotimaista
+ olen luopunut soijan käytöstä kokonaan
+ ruokavalion perusperiaatteet ovat erittäin hyvin selkäytimessä
+ ruoka ainakin vaikuttaisi olevan vähemmän ongelma kuin aikaisemmin; käytännössä tämän kuuden kuukauden projektin aikana ei ole ruoan kanssa tullut ahdisteltua juurikaan

- muovirasioiden tilalle pitäisi kehitellä jotakin muuta - mitä?
- hiuslakka tulisi vaihtaa kemikaalittomaksi
- meikit eivät (vielä) ole luomua; tosin meikkaan alle viisi kertaa kuussa..
- luomuruoan osuus voisi olla vielä suurempikin
- rohkeammin vain uusien reseptien kimppuun!

Kyllähän työsarkaa vielä riittää, mutta ajan kanssa kaikki. :) Elämä on oppimista ja kasvamista. Samaan ajatukseen olen alkanut havahtua oman opiskeluni suhteen - opiskelu on ankeaa ja ahdistavaa vain, jos siitä omissa ajatuksissaan tekee sellaisen. Olen itse valinnut opiskelupaikkani omien intressieni kautta ja täällä nyt olen, oppimassa ja kasvamassa ammattilaiseksi. Se jos mikä on sanoinkuvaamattoman upea asia!

Edit: Ameriikoista tuli postia tänään! Sain ne kiiltelevän punaiset biksuni ja hirvittää kyllä, että noihinko aion mahtua parin kuukauden päästä.. ;) No, kroppa on kiristynyt sitä vauhtia, että en taida sitä murehtia. Nyt vain koristeita valkkaamaan ja jännäämään, että mitä sitä vielä ehtii tapahtua..

melkein lepopäivä

Varaa itsellesi se ylellisyys, että
teet aina itse sen, minkä vain sinä
voit yksin tehdä.

Kaunis, kirpeä pakkaspäivä.. Hytisyttävän kylmä, kylläkin!

Päivä ei ole ollut ihan silkkaa lepoa; koulussa oli neljä tuntia harjoittelua, eli tutkittiin toisiltamme eri lihasten toimintaa (lähinnä olkavarren ja lavan alueen lihaksia) ja loppupäivästä mentiin myös salin puolelle kokeilemaan RM:iä, toistomaksimeja. Vehkeet ei olleet sieltä ihan uusimmasta päästä, kylläkään, mutta kokeilin silti poikkeuksellisen huonoa reisiojennuslaitetta (75 kg), ojentajia (50 kg) sekä yhden käden hauista (2o kg) taljassa. Ihan jees tulokset, tosin lämmittelyt oli tosi pikaiset, joten ehkä nuo ei ihan uskottavia tuloksia ole.

Muutoin kyllä koulupäivä oli tosi jees, kyllä tuo tuntuu kovastikin omalta alalta. Mielessä on kyllä tiiviisti erikoistumisala, mutta kuten kaikki ovat jankuttaneet, tulee mieli pitää avoimena muillekin vaihtoehdoille. Itseni tuntien, ei mieli kuitenkaan tästä varmaan kauheasti muutu. :)

Loppupäivän ajattelin ihan vain loikoilla laakereillani. Ennätin jo 20 minuuttia käydä solariumissa lämmittelemässä (taas kerran lauloin hiljaa mielessäni ylistyslaulua sille ihmiselle joka on solariumin keksinyt!) ja nyt kun on ruokaa massussa tuntuu, että voisi nyykähtää ihan näille sijoilleen. Taidan kotihommatkin taas siirtää vähän tuonnemmaksi. ;) Aina ei jaksa eikä tarvikaan jaksaa. Mutta kyllä selkeästi kolme viikkoa alkaa olemaan ihan kriittisin raja tankkauspäivän pidolle - edellisellä ja sitä edellisellä viikolla ei vielä ihmeemmin ressannut, mutta nyt välillä hieman kirraa hermoa. Äkkiä sen ärsytyksen kuitenkin unohtaa, kun tietää, että lauantaina saa lihakset vähän täytettä. Sitten onkin taas kolme viikkoa puskemista! ..ja sen jälkeen ei valokuviin olekaan enää kuin muutama hassu viikko. Aika menee todella nopeasti!

the easy day was yesterday

Odottaminen on ansa. Aina tulee joku
hyvä syy odottaa. Totuus on se, että
elämässä on vain kahdenlaisia asioita:
tekosyitä ja tuloksia - ja tekosyitä
ei lasketa mukaan.

Miten voi olla näin kylmä?! Asunnossa on varmaan alle 20 astetta lämmintä ja tänne ihan totta jäätyy. Pakko paeta kohta peiton alle, ei tällaista kestä. Jos pakkanen ulkonakin vielä talven myötä kiristyy, en enää ala.

Kävin tänään vetaisemassa viikon viimeisen treenin:

1a askelkyykky eteen-taa 5 x 8 kg x 4
1b kyykky-pystypunnerrus 5 x 6 kg x 9
1c leuanveto myötäote 5 x 8
1d sivukyykky 5 x 9 kg x 4
1e jalkojennosto 5 x 13

Kaikki 15-30 sekunnin palautuksilla, eli aika puuskuttavaa oli - jälleen kerran. Oli oikein hyvä ja intensiivinen treeni - olo salille mennessä oli ylipäätään aika pirteä ja hyväntuulinen. Johtui varmaan menevästä musiikista, jota olin mp3:seen ladannut. :) Painokin oli taas -200 g, eli alaspäin mennään. Tosi jees! Kyllä se kunto sieltä löytyy. Tämän viikon ainoa miinus on se, että olen ollut aika laiska kehonhuollon suhteen. Kahdesti sentään tuli venyteltyä ihan kunnolla, on sekin jo jotain.

Kouluhommia en kyllä ole tehnyt lainkaan tänä viikonloppuna - hyi minua. Anatomian kanssa tulen varmasti seuraavan parin viikon aikana viettämään aika kiihkeitä sessioita.. Muiden opintojaksojen kanssa ei kauheata stressiä ole - jahka se tilaamani kirja joskus sieltä Akateemisesta saapuu, otan avokkini koekaniiniksi ja harjoittelen palpointia sekä tutkimista ylipäätään kotona. Voin jo kuvitella miten vasemmalla kädellä tökin summittaista lihasta samalla, kun oikealla kädellä yritän etsiä kirjasta oikeaa toimintamallia.. Kyllä musta vielä hyvä fyssari tulee. ;)

Ensi viikko näyttää treenien osalta ihan mukavalta;

ma: lepo
ti: circuit 1 + 20 min juoksumatto
ke: intervallit/nyrkkeily + kehonhuoltoa
to: circuit 2 + 20 min crosstrainer
pe: intervallit + kehonhuoltoa
la: circuit 3 + 20 min kuntopyörä
su: lepo

Tankkailen lauantaina treenien jälkeen, jotta kaikki syöty ravinto menee varmasti oikeaan osoitteeseen.

Takana on todella mukava päivä - paitsi että kävin taas kirpeässä säässä lenkkeilemässä ja treenikin oli muikea, ennätin käymään Raahessa naistenmessuilla siskoni ja äitini kanssa (en kylläkään löytänyt mitään ostamisen arvoista), tulipa myös soitettua yhdelle parhaimmista ystävistäni jonka kanssa en ole ollut yhteydessä pitkään toviin. Olemme tunteneet monta vuotta, sillä olen hoitanut hänen hevosiaan, mutta aloitettuani opiskelut olemme olleet kumpikin tahoillamme. Nyt tosin sovimme, että jatkan taas hänen luonaan pörräämistä ihan säännöllisesti - se tarkoittaa henkeviä keskusteluja ja hevosille tuoksuvia vaatteita! :) Todella mahtava päätös tälle viikolle siis.

Viikko on paketissa ja on siis aika suunnata katseet ensi viikkoon! Nyt onkin sellainen motivaatiotuli persauksen alla, että eihän tästä voi seurata muuta kuin loistava lopputulos. ;)

lauantai on treeniä täynnä

Kuinka hyvin monilla ihmisillä menisikään,

jos he vain kerran irtautuisivat uriltaan.

No ei tämä lauantai nyt ihan täpösen täynnä treeniä ole, mutta kyllähän tuota tuli intervallityyppisesti käytyä jumppailemassa Classicilla. Alun perin tarkoitus oli tehdä viisi liikettä tietyillä pituuksilla ja palautuksilla, mutta sykemittari ei oikein pysynytkään menossa mukana ja muutin suunnitelmia lennossa. Teinkin loppupeleissä viisi liikettä putkeen, palauttelin muutamia kymmeniä sekunteja ja uusiksi yhteensä neljä kertaa. Lopuksi poljin crossarilla 20 minuuttia.

1a nyrkkeilysäkki (suorat/koukut/alakoukut)
1b "vuorikiipeilijä" (mountain climber)
1c venäläiset kierrot vatsapenkissä
1d ylöskurotus käsipainolla (vatsalihasliike)
1e pystypunnerrus kahvakuulalla

Oli ihan riittävän tehokasta, taas on aika nollat taulussa -olo. Koko settiin crossareineen meni noin tunti. Treenin jälkeen oli silkkaa nautintoa vetäistä nassuun paprikalla, curryllä, himalajansuolalla ja mustapippurirouheella maustettuja kanafileitä. Musta on tullut tulisen ruoan ystävä :) Palan painikkeeksi ruusukaalta, kukkakaalta, casheweita ja omenaa. Huomenna käyn vielä rykäisemässä yhden salitreenin ja maanantaina lepäilen sekä käyn solariumissa.


Kunto oli taas tänään mennyt eteenpäin, vatsapuolellakin alkaa piirtyä jonkinlaisia ääriviivoja. :) Jos jotakin numeerisia arvoja tähän heitellään, paino putosi taas eilisestä -900 g (josta varmaan puolet silkkaa turvotusta) ja koko projektin aikana vyötärönympärys on pienentynyt melkein 20 senttiä! Ei sitä oikein tahdo uskoa itsekään. Yläkropasta sentit on kadonneet paljon hitaammin, joten ehkä jonkinlaista V-malliakin voi tulevissa kuvissa jo nähdä. Olkapäät on kasvanut niin ikkäästi, etenkin tämä tuorein saliohjelma painottaa olkapäitä melkein joka treenissä. Ei minulla silti ole huikeita odotuksia jäljelle jäävän massan suhteen, lähinnä toivon (ja uskon) että kuoriudun tästä ylimääräisestä fläsästä ja saan hyvän pohjakunnon tulevaisuutta ajatellen. :)

Tänään on kyllä sellainen olo että voisi vain olla ja öllötellä - koulujutut saisi mun puolesta jäädä huomiseen. Odottelen edelleen Lihasten tutkiminen -kirjaa Akateemisesta kirjakaupasta saapuvaksi, jotta olisi helpompaa harjoitella tutkimista kotonakin. Kaikki esseet ja muut kirjalliset tehtävät on kyllä nyt pois alta, että lähinnä tarvetta on kertaamiselle - sekä sille iänikuisen haastavalle anatomialle.. Tentinkään jälkeen ei sen opiskelua kyllä voi heittää mäkeen; jos sitä kertaisi asioita edes kerran-pari viikossa pitkin kevätlukukautta. Ollaan edetty sellaisella haipakalla muutamassa kuukaudessa, että ei tässä ajassa voi todellakaan kuvitella sisäistävänsä koko settiä.

Ai niin, uuni pitäisi vissiin pesaista, kun laitoin sinne eilen melko tujut aineet vaikuttamaan - ja tiskiäkin on taas kertynyt. Saapa nähdä saanko nuo vielä tämän illan aikana tehtyä. ;) Venytellä kyllä täytyy ainakin, sillä samat tutut paikat on jälleen jumissa (lähinnä hartiat ja oikean pakaran yläpuolinen alue).

Heidi kiittää ja kuittaa tältä erää. :)

ajatuksenvirtaa

Ole kiitollinen haasteistasi. Jos ne
olisivat helpompia hoitaa, joku sinua
kyvyttömämpi saattaisi ottaa sinun
paikkasi.

Kävin tänään tosiaan salilla ja metsälenkillä, eli aika tuttua huttua. :) Treeni näytti kuta kuinkin tältä:

1a: etukyykky 5 x 20 kg tanko + 10 kg x 8
1b: askelnousu (korkea koroke) 4 x 6 kg x 10, 1 x 7 kg x 10
1c: punnerrus MAX (5 x 10)
1d: tuettu leuanveto MAX (2 x 14, 3 x 12)
1e: voimapyörä MAX (1 x 12, 4 x 10)

+ vatsat

kierrot levypainolla 3 x 10 kg x 10
suorat vatsat jumppapallon päällä 3 x 15
hoover 3 x 60 s

Kaikki 15-30 sekunnin palautuksilla. Kyllähän se vähän puuskututti välissä.. Mutta kaikin puolin hyvä treeni, voimaa löytyi yllättäen ihan hyvin, tuetussa leuanvedossakin sai muutaman toiston normaalia enemmän. Jälleen on kiittäminen suomalaista sisua! Huomenna käyn tekemässä intervallitreenin (vielä on hieman auki, mitä aion tehdä) ja sunnuntaina viimeinen salijumppa ennen maanantain lepoa.

Tänään olen kyllä ehtinyt revetä melko moneen paikkaan - olin aika irtipoikki käytyäni heti perään salitreenin jälkeen reippaalla kävelyllä, mutta jaksoin kuitenkin avopuolisoni suosiollisella avustuksella puunata koko asunnon ja laittaa vielä jouluvalotkin! Nyt on alla rentouttava suihku ja ihokin tuoksuu ihanan metsäiselle, kiitos täysin orgaaniselle ja vegaaniselle suihkusaippualle siitä. Mieskin ihmetteli, miten voi saippua tuoksua niin luonnolliselta. :)
En aio enää tänään vilkaista koulujuttuihin päinkään, mutta jospa sitä huomenna ja sunnuntaina voisi lukea hieman normaalia enemmänkin; mies kun on töissä. Anatomian tentti on parin viikon päästä ja hieman hirvittää, koska ei meikäläisen muistikapasiteetti kyllä kykene käsittelemään kaikkia ihmisruumiin lihaksia yhdessä kuukaudessa.. Kritisoin kyllä tätä ja voimakkaasti.

Muuten on kyllä mahtavan stressitön olo. Kynttilät palaa ja väsyttää mukavan pehmeästi, uni tulee varmaan aika helposti tänä yönä. :)

Olen muuttunut kuluneen neljän kuukauden aikana aika paljon. Olen elänyt aikaisemmin kielteisessä mielessä hetkessä; en ole malttanut odottaa tuloksia lainkaan, vaan turhautunut jo muutamassa päivässä tai saman viikon aikana. Kärsivällisyys ja pinnan pituus ovat molemmat kuitenkin kasvaneet pikku hiljaa; luotan siihen, että saavutan haluamani asiat, kunhan teen työtä niiden eteen. Vaikka heti seuraava aamu ei toisikaan unelmia suoraan valmiina syliini, tiedän, että jonakin päivänä työ palkitaan. Ja mikäs tässä tehdessä, kun hommasta myös nauttii! Tottakai välillä väsyttää ja vituttaa, mutta se kuuluu asiaan.

Miettinyt olen paljon sitäkin, kuinka nopeasti kroppaani loppujen lopuksi liha tarttuukaan. Koskaan en ole ollut sitä hintelintä sorttia, en tosin mikään pullukkakaan. Normaalia hieman isoluisempi, kenties. Jo senkin vuoksi odotan massakautta mielenkiinnolla, että näen, mitä kropasta todella saakaan irti. Jos asiat sujuvat yhtä mutkattomasti kuin tähän asti, kerään lihoja varmaankin vuoden 2013 kevääseen saakka ja aloitan sitten dieetin kohti syksyn 2013 kisoja. Puolivalmiina en halua lavalle kivuta ja kun tällaista hieman normaalia kovempaa, tavoitteellisempaa treeniä on takana niin vähän aikaa, on pohjatyö syytä tehdä kunnolla. Tämä puolen vuoden Lean Eating-haaste lienee kuitenkin yksi tärkeimmistä merkkipaaluista elämässäni.. Paitsi että kroppani on muuttunut ja tulee vielä muuttumaan aika huikeasti, olen oppinut niin paljon asioita, ettei niistä riittäisi kertomaan yksi taikka yksitoistakaan blogikirjoitusta. Uskon, että tämän valmennuksen aikana selkääni kasvaneilla siivillä lentelen vielä melkoisen kauas.. Mutta onhan tätä valmennusta vielä jäljellä parisen kuukautta, joten katsotaan kuinka suuriksi ne siivet kasvavatkaan. ;)

Jatkan samaisen valmennuksen alla vielä varsinaisen kuuden kuukauden prosessin päätyttyäkin, joten voipi olla, että Krista Schaus on mentorina ja valmentajanani ekoissa kisoissani. Mutta sitä katsellaan sitten.. :)

Mieleni tekisi kovasti laittaa kuntokuvia, mutta taidan malttaa siihen asti, että virallinen kisavalokuvaus on ohitse. Eilen tuli myös bikinien toimittajalta sähköpostia, että postipaketti on matkalla, joten ensi viikolla varmaan pääsee jo laittamaan koristeita tilaukseen.. On tää jänskää!

huomenta!

Kun nyt kerta kaikkiaan on niin
onnellisesti, että se, mikä laulaen
tulee, se viheltäen menee, niin
miksi emme laula enemmän ja muista
viheltää aina välillä?

Kerrankin on aamu, ettei ole kiire. Koulu alkaa reilun tunnin päästä ja salillekin lähden vasta koulun jälkeen (jos tätä nyt koulupäiväksi voi sanoa, 1,5 tuntia kirjaamista..). Koirien lenkityksenkin hoitelen vasta salilta palattuani (h*lvetin nälkäisenä tottakai :D).

Katselin tuossa bf- ja cbb-kisaajien (sekä ekaa kertaa kisoihin menossa olevien) blogeja ja kyllähän porukka on kovassa kunnossa. Kuten on monta monta kertaa todettu, mäkin haluun! Mutta kaikki ajallaan.. Eihän mulla oo saliharrastusta takana kuin nelisen vuotta ja siitäkin kovempaa treeniä vasta puolesta vuodesta vuoteen - hankala sanoa, kun välissä oli kaikennäköisiä ongelmia. Siitä huolimatta, olin aika mykistynyt kun tänä aamuna vertasin tammikuussa ja pari päivää sitten otettuja kuvia. Käsissä nyt ei edelleenkään ole hirveästi massaa, mutta yllättäen sitä V-mallia on alkanut ilmestyä sittenkin ja reidet näyttää sivusta katsottuna suorastaan hervottomilta. :D Että ei se CBB/body fitness-tavoite ehkä sittenkään ole ihan mahdoton. Jos tosiaan kisoihinkin menen vasta parin vuoden päästä, mitä kaikkea tässä ehtiikään tapahtua.. Mutta te muut, kisoihin nyt ensi vuonna tähtäävät ynnä muut kisailijat - ihailen teitä kyllä syvästi ja tulen seuraamaan kisoja suurella mielenkiinnolla. Tiedä vaikka tavoittelisin jo syksyn 2012 kisoja! *haaveilee*

Olipa taas ihanan herkullinen aamupala. 100 grammaa broilerin paistijauhelihaa, 200 g lanttua ja kukkakaalta, 100 g mansikoita sekä 10 g casheweita. Omnom ja ääntä kohti! Kyllä näillä taas kone hyrrää muutaman tunnin.

Paino oli tänä aamuna noussut huonosti nukutun yön jäljiltä ja massu olikin aika selvästi turvoksissa. Mutta ei huolta, ensi yönä otetaan taas hommaa kiinni ja nukkua tursottelen ihan varmasti pitkälle aamupäivään. Taidanpa laitella nyt reenikamppeita valmiiksi ja valmistautua henkisesti koulupäivään.

jaksaa jaksaa!

Mikäli et lähde haluamasi perään,
et koskaan saa sitä. Jos et kysy,
vastaus on aina ei. Jos et astu
eteenpäin, olet aina samassa paikassa.

Olipa ihana käydä näin jäisen kylmänä talvipäivänä uv-lamppujen alla.. Olin ihan jäässä solariumiin mennessäni, mutta veri virtasi oikein mukavasti sieltä palatessani. Ensi viikon alussa taas uudestaan lamppurusketusta ottamaan!

Kävin aamusella salilla tekemässä vetoja juoksumatolla ja sen jälkeen tein hieman kahvakuulaa sekä hakkasin säkkiä. Hyvin paukkui. ;) Käyn pitkästä aikaa varmaankin ensi viikolla nyrkkeilemässä, riippuen hieman muista aikatauluista. Ja ensi viikolla on eka tankkauspäiväkin, jee! Sitten taas odotellaan sormet syyhyten pari viikkoa seuraavaa.. Vaikka tosi matalilla energioilla mentiin tänäänkin, sain silti syödä keskikokoisen annoksen rakkaita lantturanskalaisia! Kyllä ne vaan on aina yhtä hyviä. Ei voi väittää että olo mikään yltiökylläinen olisi juuri nyt, mutta kuten sanottua, ensi viikkoa odotellessa..

Yritettiin saada yhtä asuntoa, mutta se ehti mennä jo. :( Enkä saanut sitä työpaikkaakaan. Toisaalta ihan hyvä juttu - keskityn nyt rauhassa tähän projektiin ja sitten tammi-helmikuun vaihteessa kun massakausi alkaa ja raivautuu tilaa muillekin asioille, voi sivutöitäkin ehkä alkaa tekemään. Ja eihän sitä tiedä jos sattuisi koko kisan voittamaankin, niin voisi vaikka koko kesän levätä laakereillaan. ;)

Erikoista, miten näin dieetin aikana löytää itsestään uusia henkisiä puolia. Vaikka vähän väsyttäisi tai ei oikein tuntuisi olevan energiaa, pelkällä v*ttup*rkleellä jaksaa painaa loppuun asti. Varsinkin eilen kroppa tuntui jo tosi tyhjältä, mutta esimerkiksi ensi viikolla on yksi lepopäivä enemmän ja yksi salitreeni vähemmän, joten luulisin jaksavani painaa tankkauspäivään asti. Varmaan suurin osa ruoasta tulee olemaan maustamaton jogurtti/leipä/muuta hiilarityyppistä settiä; noin 4 g hiilaria per painokilo ja 1 g protskua per painokilo, rasvan määrä jäänee aika marginaaliseksi. Mutta kyllä sitä silti pitää lantturanskalaisia saada. Khöh.

Huomenna olisi alakroppapainotteinen circuit; etukyykkyä, askelnousua, punnerruksia, leuanvetoa ja voimapyörää. Sen verran hauskan näköinen treeni, että eiköhän sitä jostain perstaskusta hitusen voimaa vielä löydä! Paikat rupeaa kylläkin olemaan sen verran jumissa, että pitäisi varata hieroja ensi kuun puolelle. Rahanmenoa ei voi estää... Mutta pakkohan se on käydä, jos aikoo saada treeneistä kaiken irti.

Mulla on viime aikoina ollut hieman vajavaista näiden blogitekstien syvällinen puoli. Johtunee ehkä siitä, että on monta rautaa yhtä aikaa tulessa ja toisaalta asiat etenee melkoisen jouhevasti. Olen saanut nyt olla aika rauhassa elämäntapojeni kanssa, kyselijöitä tai panettelijoita ei ole riittänyt. Kampaajallakin oli mukava käydä, sillä puljun omistaja on itse body fitness-kisaaja, joten kampaajani on päässyt/joutunut tutustumaan siihen maailmaan aika tarkoin. ;) Kieltämättä joskus kaipaisi enemmänkin juttuseuraa aihealueen tiimoilta.. Omassa kouluryhmässämme toki kaikki ovat enemmän tai vähemmän liikunnallisia, mutta suuntaus on lähinnä jumpparyhmien puolelle - minua taas ei sellainen oikein enää kiinnosta. En myöskään ole huomiota kerjäävää sorttia, enkä viitsi saati halua tyrkyttää omia tavoitteitani esille; vaikka eipä sillä, olisihan se silti aika lystiä kinastella jonkun kanssa eri treenimetodeista tai ruokavalioista. Näillä näkymin saan keskustella asioista ihan itse itseni kanssa.

Sain tänään valmentajaltani Kristalta muutaman tehtävän, joita toteuttelen viikon ajan - tehtävät käsittelevät muun muassa all or nothing -asennettani, jota haluan muovata jo tulevaisuuttakin ajatellen. Massakaudella haluan nauttia levollisin mielin muutaman "cheat mealin" viikossa, ilman, että mopo karkaa käsistä kovin pahoin. Siinä riittääkin työsarkaa, koska olen aikamoisen mustavalkoinen ihminen. "Aina" tai "ei koskaan" ovat hyvin suosittuja fraaseja. Loppujen lopuksi niitä viljelemällä en saavuta kuin korkeintaan pahaa mieltä. Uskon, että ajan saatossa opin hölläämään toisinaan hieman kirraavaa vannetta - pitkään aikaan ei tämä vanne ole päätä juuri pakottanut, mutta itseni tuntien se jossain vaiheessa ilmestyy jälleen vaivaamaan arkeani. Paitsi että kyse on menttaalipuolen harjoittelusta, tärkeää on myös suunnitella massakauden ruokavalion ja treenien suuntaviivat riittävän joustaviksi mutta toisaalta tukeviksi. Toisin kuin nyt, en aio punnita ruokia, mutta toisaalta tietyt peruspilarit aterioille ovat olemassa. Tarkemmin asiat hahmottunevat lähempänä tammi-helmikuun vaihdetta.

Painosta sen verran, että ihan mukavasti se on tippunut. :) Eilisestä tuli taas -400 grammaa ja ollaan taas uusien lukujen puolella. Ihan aikataulussakin ollaan, eli valokuvissa tullaan näillä näkymin näkemään melkoisen muodonmuutoksen käynyt chick. Olen valinnut ohjenuorakseni positiivisuuden - uskon, että sillä raivaan tieni loppuun, aina finaaliin asti. Ei valittamista tai mainaamista; tämä on oma päätökseni ja oma työni!

Se olisi vielä näin illan päälle venyttelyä. :) Asunnon siivoilun taidan jättää lauantaihin, sillä mies pitää hakea niin aikaisin aamulla töistä että pitkät yöunet tulee tarpeeseen ja huominenkin on melkoista haipakkaa.

red dreams

Minkään ei tarvitse olla tylsää.
Anna mielikuvituksesi lentää. Älä
hyväksy arkisia rutiineja itsestään
selvinä, muuta ne mieleisiksesi.

No nyt ne on tilattu. Bikinit nimittäin! Oikein sähisevän punaiset sellaiset, kurnau. ;) Suunniteltiin myös kampaajan kanssa hiusten laittoa ja kyllähän sieltä sitten oikein hyvä idea pompsahtikin. En malttaisi millään odottaa lopputulosta! Aloitin myös solariumin tänään, oli oikein leppoisaa maata siinä ihanan lämpimässä arkussa parikymmentä minuuttia. Torstaina uusiksi!

Tänään on ihan kehonhuoltopäivä - venyttelen vielä tässä illan päälle ja luen hieman anatomiaa. Huomenna on jälleen circuittia salin puolella. Kyllä sitä näin talvisaikaan kiittelee että on valinnut sisälajin! Paleltaa pelkkä ajatuskin ulkona tohottamisesta. Tosin, kylläpä tuota käytännössä joka aamu käy sen tunnin ajan koirien kanssa reippailemassa, joten..

Biomekaniikan tentti meni ihan hyvin, varmaankin läpi. Turhauttaa tosin tenttiä asioita joita ei ole linkitetty vielä käytäntöön, joten en jaksa kamalasti murehtia asiaa. Sen sijaan murehdin, paljonko tilaan strasseja biksuja varten! Pitänee käydä biksujen saavuttua juttelemassa tämän artesaanituttavan kanssa, että minkäslaista oikein laitetaan. Ja taidanpa napata jonkun kaverin matkaan korkkareita/piikkareita etsimään.. Punaisen kanssa varmaankin sopisi parhaiten hopea. (Kyllä tähän saa rahaa palamaan, heh!)

Käyn varmaankin torstaina ja lauantaina nyrkkeilemässä, johonkin väliin mahdollisesti voisi mahduttaa vielä perusperinteisiä vetojakin. Katsoo nyt, vähän fiiliksen mukaan, ajatukset on lähinnä salitreenin puolella. :) Paino oli taas tippunut tänään, nyt -700 grammaa, eli ihan kivoissa lukemissa liikutaan jo. Sain tänään myös virallisen biosignature-analyysini minulle räätälöityine ruokavalioviitteineen (ei tarkkoja määriä laskettuina), joten myös massakaudelle on nyt ainakin hyvät eväät.

Tammikuuta odotellessa! ;)

mieli balanssissa

Ei toimeliaisuus ole mikään saavutus.

Ei riitä, että ryntäilet ympäriinsä,
aloitat kaikenlaista ja olet koko ajan
kiireinen. Hyvin käytetty aika on sitä,
että viet päätökseen sen minkä olet aloittanut.

Jaksan hypettää edelleen tätä stressitöntä elämää. En ymmärrä miten olo tuntuu niin mutkattomalta, vaikka huomenna on biomekaniikan tentti (johon todellakin pitäisi nyt lukea tukka putkella) ja anatomian opinnot painaa päälle. On sellainen mukava kyllä asiat lutviutuu -olo. En usko, että ylenpalttinen stressaaminen ainakaan helpottaa oppimisprosessia, päin vastoin. Ja kun ala on oma, motivaatio pysyy yleisesti ottaen koholla.

Vatsanhoito-ohjelma loppui eilen, joskin toki tietyt lisäravinteet säilyvät kuvioissa, kuten ruoansulatusentsyymi, kuitulisät (pellavansiemen, primal fiber sekä sokerijuurikaskuitu) ja glutamiini. Olen myös onnistunut aika hyvin vähentämään muovin käyttöä ja minimoimaan ongelmia - annan ruoan jäähtyä reilusti ennen säilytysrasioihin laittamista ja muovipulloja en käytä ollenkaan. Meikannutkaan en ole herran aikaan, enkä aio meikatakaan ennen kuin saan ostettua ns. kemikaalittomia meikkejä. Muutokset varmasti huomaa vasta pidemmällä aikajänteellä.. Ehkä tämä hieman hellittänyt kireys on osa sitä :) TOSIN, kyllä tänään oli aika ärripurriolo kun tulin kotiin - hirveä nälkä treenien jäljiltä ja asunto hujan hajan. Nyt sitten on siivoiltu ja kaikki kotityöt tehtynä, niinpä oli ilo sytytellä kynttilöitä ja odotella vuokraisäntää tsekkaamaan tiskikonetta.

Ei ole mitään sen ihmeempää tällä hetkellä ainakaan tiedossa. Treenit jatkuu aina vain hitusen koventuen - olin aika kypsää kauraa tämänpäiväisen circuitin jälkeen - ja kropan kiristymistä seurailen silmä kovana. :D Paino oli tänään +200-300 g koska vatsa ei jostain syystä toiminut (harvinaista nykyään), mutta ei tuosta kyllä jaksa lannistua saati ahdistua.

Odotan näpit syyhyten huomista kampaajakäyntiä kahdestakin syystä - a) tukka on kasvanut taas ihan hervottomiin mittoihin ja luottokampaajani aikoi nyt kokeilla jotakin Ihan Uutta, sekä b) voin päättää bikinien värin. Katselin jo Swarovskin strassikivipaketteja, eivätkä edes olleet kovin kauheissa hinnoissa. Kuulostaa ehkä hieman höperöltä, mutta todella haluan panostaa tulossa olevaan valokuvaukseen.. Onhan kyseessä kuitenkin kisa, tietyiltä osin ja myös itsensä palkitsemisesta. Joten totta ihmeessä haluan näyttävät bikinit, jotka korostavat parhaimpia puoliani!

Kun tätä kehonmuokkausprojektia on ollut meneillään jo yli neljä kuukautta, välillä ajatukset loikkaa jo massakauteen. On osattava ja maltettava vähentää treeniä, mutta toisaalta tehdä jäljelle jäävistä kovia. Todella kovia. En nytkään tee juuri aerobista; 1-3 intervallityyppistä treeniä viikossa sekä 5-7 tunnin mittaista kävelylenkkiä koirien kanssa. Siinä on ihan riittämiin. Tasasykkeistä aerobista (raskastehoista sellaista) en tosiaan halua tehdä sen stressihormonia nostattavan vaikutuksen vuoksi. Ruokapuoli tuskin tulee massakaudella olemaan ongelma, joskin ehkä sen 80% kylläisyyden sijaan 85-90% kylläisyys lienee ookoo. Ja kyllä minä ajattelin yhden vapaan aterian sisältää viikkoon. :) Sen verran on minussakin herkkuperseilijää. Tosin minun kohdallani herkkuperseily tarkoittaa lantturanskalaisia tai kuivattuja taateleita.

Pitänee koputtaa puuta, mutta ihmettelen, missä ylettömät ruokahimot viipyy, vaikka kalorit paukkuu miinusmerkkisenä aika raskaasti. Toki kyllä, kun välillä nälättää enemmän tai vähemmän tulee paikoin miettineeksi miltä mahtaisikaan maistua uunipellillinen oliiviöljyllä kuorrutettuja vihanneksia. ;) Mutta vielä en ole hyökännyt naapurin ovenpieleen jättämiä roskapusseja tonkimaan. Olotilaa helpottaa tieto siitäkin, että tankkauspäivä häämöttää jo parin viikon päässä. Olen tosin punninnut, siirtääkkö tankkauspäivää myöhemmäksi, jos rasvanpoltto tuntuu hyrräävän tasaisesti - toisaalta taas lihasten palautumisen ja treenitehon ylläpitämisen suhteen tankkaus taitaa olla välttämätön juttu.

Ei se kai auta kuin kaivaa Sobotta sekä muistiinpanot esille ja paneutua anatomiaan!

puff

Ei mitään jossitteluja, senkun vain
elät tätä päivää.

Tiskikone sitten päätti levetä tänään. Onneksi oltiin kotona, sillä ilman mitään sen kummempia ennakkovaroituksia kone vain purskautti vaahdot alatiivisteiden välistä. Nice! Sentään vuokra-asunto, joten ei tarvitse uuden koneen hankinnasta murehtia. Toivottavasti vuokraisäntä vain ei päätä tulla katsomaan tiskikonetta ihan paikan päälle - hän ei nimittäin tiedä että täällä on yksi ylimääräinen koirakin (yhdestä on sovittu..) ja kaksi marsua. Eikä se kyllä avopuolisostakaan tiedä mitään. :D Pitänee vain pakata Mauno ja koirat "autoreissulle" siksi aikaa jos vuokraisäntä piipahtaa.

Tänään on tosiaan lepopäivä, humautin juuri äsken kupillisen teetä kurkusta alas. Olen jopa hieman ryhdistäytynyt opiskelujen suhteen ja valmistauduin tiistaiseen biomekaniikan tenttiin. Hankala ja huonosti suomennettu termistö tekee opiskelusta kuitenkin aika vaikeaa.. Onneksi on vielä huominen aikaa perehtyä ja päntätä. Suunnittelin myös tykittäväni anatomiaa koko ensi viikon, Sobotta ja Thiemen anatomian atlas saa kyytiä kunnolla.

Kroppa tuntuu tosi hyvältä ja toimivalta tänään, paino oli taas pudonnut viime yön aikana 300 grammaa. Tuntuu että unirytmi on muuttumassa normaaliksi; heräilen jo ennen kellonsoittoa viikonloppunakin ja ihan pirteänä. Tosin viime yönä tuntui kuin pää olisi käynyt ylikierroksilla - mietin kaikkia positiivisia asioita ja unen päästä ei tahtonut saada millään kiinni. Kun sitten nukuin, näin unia senkin edestä.

Pistin naudan palapaistia kahden sipulin ja mausteiden kera uuniin, saavat siellä muhia ainakin kolme-neljä tuntia. Sitten kun paisti on valmista, uuni loppulämmöille ja nappaan miehen leffaan! Kiistaa tosin varmaan tulee, kumpaa mennään katsomaan: Paranormal Activity 2 (minun ehdotukseni, rakastan hyviä kauhuleffoja) vai uusin Harjunpää (en tykkää väkivaltaleffoista). Pitäisi enemmänkin harrastaa sellaista 'irtiottoa arjesta', kuten eilisen tapaan - jalat vain suoriksi pöydälle ja kahvimukia kouraan. Tai sitten käydä elokuvissa, lämmittää saunaa (kun sellainen kerran on) ja olla vain. Stressitasot muutenkin on olleet viime aikoina aika matalalla - ei ole rästihommia ja suurimmat stressinaiheet ovat luokkaa "pitäisi imuroida huomenna" tai "roskakaapin voisi vuoden tauon jälkeen pestä".. Tällaisina hetkinä tuntuu, että tämän on pakko olla jokin kupla joka puhkeaa ja taas tulee ikäviä asioita lastikaupalla niskaan.

Ehkä on viisainta vain tehdä kuten tähänkin asti - elää treeni, ateria, hetki ja päivä kerrallaan!

ms. smile

Voimakas, myönteinen asenne luo enemmän
ihmeitä kuin yksikään ihmepilleri.

Elämä maistuu juuri nyt aika lailla täydelliseltä. Muutamia poimintoja:

- Kävin tänään pitkästä aikaa juoksemassa - ihan tasasykkeisen, jota harrastan harvoin sen stressihormoneja nostavan vaikutuksen vuoksi. Juoksin keskellä hiljaista metsää täysikuun loisteessa, lumen kimallellessa ympärillä. Mikä muu voisi saada hyvälle tuulelle?
- Laitoin työhakemuksen menemään paikkaan, joka sopisi täydellisesti opiskelujen ohelle - ja takaisi kesätyönkin. Vaikkei täältä tärppäisikään, on vaihtoehtoja vielä hihassa.
- Kroppa vastaa täydellisesti uuteen toimintamalliin ja ulkomuoto alkaa muuttua vauhdilla.
- Uusi saliohjelma taas seuraavaksi neljäksi viikoksi!

Lisäksi ajattelin heittäytyä hulvattomaksi ja tilata itselleni USA:sta ihan aidon posing suitin, kisabikinit. En sentään ihan parinsadan dollarin settiä, vaan noin 50-70 dollarin arvoisen paketin. Koristutan bikinit artesaanituttavan suosiollisella avustuksella ja voilá, ikimuistoiset valokuvat on taattu! Kuvaussessio on siis kaksiosainen bikini- ja teemakuvineen, mutta teemaa en paljasta ennen kuvien julkistamista. ;) Sanomattakin on selvää, että odotan valokuvausta innolla. Tämä prosessi todella on muuttanut asennettani ja elämääni aivan toiseen suuntaan.

..tällä hetkellä tosin ajatuksissa pyörii enemmän tai vähemmän kaksi asiaa: treenit ja tankkauspäivä, heh. Treenaamaan on kova hinku ja toisaalta odottelen jo ekaa tankkauspäivää. Vielä ei ole varastot ihan tyhjänä, jaksan kyllä painaa (hiilarit mielessä hyppien) vielä tuonne asti. Ensi viikolla olisi circuit-tyyppistä salitreeniä ja nyrkkeilyä, joten luulen että ensi viikon loppupuolella alkaa jo vähän meno tuntua takkuiselta. ;) Tankkaan todennäköisesti kuitenkin vasta joulukuun eka viikolla ja toisen kerran jouluna. Kevyesti joka tapauksessa.

Aloitan ensi viikolla solariumit, jotta en tammikuun valokuvauksissa ihan sulaudu taustalakanaan. :D Aivan en pavuksi aio itseäni kärventää, mutta jos edes vähän väriä. Käyn varmaan sen 1-2 kertaa viikossa valokuvaukseen asti, sillä mun iho on sitä hitaasti ruskettuvaa tyyppiä - ei se kyllä toisaalta kovin herkästi palakaan. Lisäksi saa vähän valoa tämän kaamoksen keskelle. :) Tiistaina myös suunnitellaan kampaajan kanssa vähän tulevaa hiusmallia - jotakin räväkämpää on tiedossa - ja samalla päätän myös biksujen värin, hiusvärin, meikin ja omien mieltymysten pohjalta. Kaikki tämä on niin hirveän jänskää, vaikka en konkreettisiin kisoihin (vielä) olekaan menossa ja kyse on kisavalokuvauksesta. Mutta kyllä tämä hyvästä harjoituksesta käy viimeistelyviikkoineen kaikkineen! Kauhulla jo odotan nestetyhjennystä.. Kun vettä normaalisti juo sen pari litraa päivässä, ainakin, niin mitä sitten kun vesihanat pistetään kiinni? :D

Äiti aikoo aloittaa Xtravagananza-dieetin, johon sitoudutaan vuodeksi. Toisaalta en oikein kannata ajatusta kymmenen viikon pussikeitto-ajatuksesta, mutta toisaalta nopea painonpudotus voi motivoida puskemaan eteenpäin. Pääajatuksena kuitenkin on oppia syömään puhtaasti ja kohtuudella normaalia ruokaa, sekä sisällyttää elämään lisää liikuntaa. Lupasin tukea äitiä parhaani mukaan ja se ilahdutti häntä kovasti. Joulustakin tulee paljon helpompi, kun ei tarvitse stressata jatkuvasta ruoan tyrkyttämisestä vaan voidaan keskittyä rehellisesti tunnelmaan. (Ajateltiin laittaa itse asiassa huomenna jouluvaloja, jee!) Toivottavasti äiti menestyy projektissaan! Äiti keskustelun lomassa huomautti myös, että näytän paljon lihaksikkaammalta/jäntevämmältä nykyään. Kehut lämmittää aina, etenkin kun ne on omalta äipyliltä, hih!

Kaikin puolin ihan mahtava fiilis. Opiskeluhommiakaan ei ole enää rästissä - anatomiaa tosin pitäisi kiriä kiinni; vaikka lihasanatomia on valtavan kiinnostavaa, opittava määrä on ihan käsittämätön. Uskon kuitenkin, että tässä hypetyksessä mikä tahansa tieto imeytyy päähän! Väliin vaatimattomaltakin tuntuva elämäni pistelee kyllä juuri nyt parastaan, kaikki on vain niin siistiä.

Huomenna pitkät unet, anatomiaa ja lepäämistä ensi viikon koitoksia varten!

kiristelyä

Kyse ei ole niinkään siitä, että
emme uskalla tehdä vaikeita asioita,
kuin siitä, että uskalluksen puute
tekee asioista vaikeita.

Taivas se vaan pysyy harmaana.. Missä aurinko? Reagoin hirvittävän helposti valoisuuden muutoksiin ja aurinkoa tässä kyllä alettais pikku hiljaa kaipaamaan. Damnit.

Suuntaan tässä parin tunnin päästä päivän viimeiselle punttitreenille, sitä ennen kuitenkin käyn joka-aamuisen metsälenkin koirien kanssa. Täydellistä ajatusten nollausta katsella, kun koirat rymyää vapaana keskenänsä :) Saa itse keskittyä lumessa tarpomiseen.
Ajatus tahtoo pätkiä ihan urakalla. En tiedä mikä jumi mulla oikein on päällä tänä aamuna.. Napsin tässä samalla lisäravinteita nassuun, jos vaikka ajatus lähtisi taas rullaamaan - on kuitua, on ruoansulatusentsyymiä, on kalsiumia, on d-vitamiinia (sitä korkeampipitoisempaa, Metagenicsin laatua) ja niin edelleen. Sitä ennen söin itseni puolikylläiseksi kanan jauhelihalla, parsa- ja kukkakaalella, cashew-pähkinöillä sekä vadelmilla. Pieni, kiusoitteleva nälkä jäi, mutta se on tarkoituskin. ;)

Kropan rasvanpoltto on muuttunut yskivästä bensakoneesta tasaisesti rullaavaksi dieselmoottoriksi. Ainakin tämän viikon aikana. Olen todella tyytyväinen, kun ottaa huomioon, minkä verran ongelmaa tämän kehon kanssa on ollut. Paino on ihan uusissa lukemissa ja alaspäin mennään, kireydestä nyt puhumattakaan. :) Tällä menolla ollaan ihan heittämällä finaalissa - ja kun pari päivää sitten Kristalta sain sähköpostia, olen kuulemma "top14"-listalla tällä hetkellä, jos mitataan "complianttisuuden" mukaan, ulkomuodon muutoksista ei tässä vaiheessa puhuta vielä mitään. Vaikka tuntuu, että lihasta on tullut tuskastuttavan hitaasti, on JOTAIN sentään tapahtunut viimeisen neljän kuukauden aikana; käsivarsiin ja olkapäihin on tullut ainakin jotakin ja reisien sivuosat on saaneet lisää muotoa. Ei yhtään pöllömmin. Ei toki näin miinusenergisellä dieetillä kamalasti lihaa enää rakenneta, mutta jos saisin vielä ennen valokuvauksia vähän pyöreyttä/muotoa lihaksiin, olisi sekin jo jotakin. Voi sitten lähteä "off-seasonille" ja lihaa keräämään ihan rauhassa kun pohjakunto on saavutettu. Pikku hiljaa, pikku hiljaa.. :) Kisahaaveet saa muhia takaraivossa ihan rauhassa.

Uusi treeniohjelma taas ensi maanantaina. Kääk! Tänään vielä askelkyykky-pystypunnerrusta, metsurikyykkyä pohjenousulla, yleisliikettä leuanvetoon yhdistettynä sekä kyykky-pystypunnerrusta. Kaikki vuorosarjoina, yhteensä viisi kertaa koko kierros läpi. Siihen päälle vielä vatsat ja loppupäiväkooma on taattu.

Huomenna olisi mahdollisuus käydä taas nyrkkeilemässä, mutta hotsittaisi kokeilla suksia, nyt kun lumipeite on taas saatu.. Nähtäväksi jääpi!

shokkiherätyksiä

Älä pelkää. Päämääräsi on oikea.
Mene tunneliin ja kävele sen läpi.

Minusta on ollut kamalan avartavaa lukea Jonna V:n blogia, niin avoimesti hän kirjoittaa kaikista tuntemuksistaan - pystyn samaistumaan tähän upeaan body fitness-kisaajaan hyvin monella tasolla. Vaikka en itse yhtä upeassa kunnossa olekaan. ;) Jonna on ilmeisesti itsekin aikanaan käynyt läpi syömishäiriötaipaletta ja ihastelen hänen uskallusta purkaa tunteitaan. Sen haluaisin itsekin oppia - paljon on jo menty eteenpäin, mutta niin kovin paljon on vielä tehtävää.

Olen tälläkin viikolla tahkonnut treenejä läpi tasaisen vahvaan tahtiin (no, kaikessa en menisi puhumaan VAHVASTA..). Mikäli ilmat pysyy näin kauniina, voisin toistaa toissaviikonlopun pitkän vaelluksen metsässä koirien kanssa. Siellä jos missä pystyy kohtaamaan omat ajatuksensa. Huomaan silti, että en päästä ihan syvimpiä tuntemuksia aina pintaan - olen etenkin viimeisen kuukauden aikana nähnyt valtavat määrät unia ja myös nukkunut poikkeuksellisen kevyesti, jopa huonosti kärsien väsymyksestä aika ajoin. Kyllä ne sieltä aikanaan pintaan pulpahtavat, kun ovat tullakseen; hieman avustaen ja lempeästi pöykkien.

Haluan olla blogissani(kin) avoin. Siksi kerron myös sen, että olen joutunut ottamaan hieman radikaalimpia keinoja käyttöön saadakseni kropan heräilemään uinuvasta "stagnation"-tilastaan. Mitat ovat pienentyneet viikko viikolta, mutta paino on jumittanut jo yli kaksi kuukautta samassa - hienosäädöistä huolimatta. Keskustelin asiasta aikoinaan ex-personal trainerini kanssa (kehoni on tehnyt samaa aikaisemminkin; asettunut tiettyihin lukemiin ja pitänyt siitä kiinni varsin tarkasti) ja hän totesi, että painon pudottaminen sekä kiristely on hyvin vaikeaa nimenomaan neljän vuoden takaisen ultimate-laihdutukseni takia.

Avasin sitten Precision Nutrition-raamattuni Individualizon-guiden puolelta ja suunnittelin kropalleni hieman shokkiherätyskeinoja. Tapojeni vastaisesti jonkin aikaa punnitsen syömäni ruoan ja vedän energiamäärän aika minimiin, treenimäärän pysyessä vastaavasti samana, ainakin toistaiseksi. Näin keskiviikkoon mennessä kroppa näyttäisi vastaavan systeemiin aika hyvin, mutta parin viikon päästä nähdään mikä on todellisuus. Tankkailen noin 7-14 päivän välein kevyesti aina tammikuun loppupuolelle asti. Tiedän, tiedän, ei mikään kehoystävällisin tapa tehdä asioita, mutta kun mistään pysyvästä ei ole kysymys.

..jatkuu taas, olisi henkevämpääkin puitavaa, mutta oppitunti kutsuu!

laiskan kokin vapaapäivä

Ei ole almanakan loukkaamista olla
aurinkoinen marraskuussa.

Aivan ihmeellisen väsyttävä päivä ollut tänään, en oikein ole itsekään pysynyt kartalla, mikä on saanut ajelemaan näin puolivaloilla. Otin vajaan tunnin torkutkin mutta vieläkin tuntuu kuin pää ja ruumis olisi eri paria. Olin suunnitellut kokkaavani thai-kurpitsakeittoa tänään (halloween tuli meille vähän myöhässä ;)), mutta kokki oli laiska ja teki vain uunivihanneksia (tomaattia, munakoisoa, parsakaalta, lanttua, kesäkurpitsaa ja porkkanaa oliiviöljyssä) sekä kanaa. Tänään olisi vielä salitreeni ja intervallit, vähän kyllä jännittää mitä sitä kropastaan saa irti.

Eräs ryhmäläisistämme aloittaa jo nyt oparin teon ja omatkin ajatukset lähti aiheesta keskustellessa lentoon - niin, kyllähän sitä hiljalleen pitäisi miettiä, mikä itseä kiinnostaisi oparin suhteen. Kaksi aihetta on jo vahvana takaraivossa, mutta alan kallistua hiljalleen toisen puoleen.. Paljastelen projektista enemmänkin, jahka siitä tulee virallista.

Iherbille ja Charles Poliquinin nettikauppaan lähtee vielä tämän viikon puolella isompi tilaussatsi - ainakin magnesiumia, sinkkiä, emerald balance -viherjauhetta ja muutamia superfoodeja olisi mukavaa saada kaapintäytteeksi ja ihan käyttöönkin. ;) Jännityksellä odottelen myös, mitä vaaka sanoo lauantaina - jos suunta on alaspäin, pidän menon samanlaisena. Olen välillä miettinyt, pitäisikö ruokamääriä punnita sen tarkemmin, mutta mieluiten jättäisin sen kisadieetille hamaan tulevaisuuteen. Silloin kun homma ei karkaa lapasesta (ts. ei tule ylisyömistä), annoksetkin ovat hyvin kohtuullisia tai pieniä. Eilen ohimennen punnitsin lautaselle ottamani liha-annoksen ja nähtävästi "eyeball-method" toimii kohdallani ihan hyvin - 106 grammaa arvioimani 90-100 gramman sijaan. Vihanneksia tulee usein hieman arvioimaani enemmän, mutta niissä nyt ei sadankaan gramman heitto vielä haittaa. Pääasia, että hiilarisimmat ruoat tulevat treenin jälkeen ja ravinto on ylipäätään puhdasta.

Vatsan ja suoliston toimintaa tukevat lisäravinteet toimivat mainiosti ja jonkinlaisia detox-oireitakin on havaittavissa; naama kukkii kuin eläisin murrosikää uudelleen.. Ihoni on luonnostaan kohtalaisen hyvä, enkä edes nykyään jaksa meikata kuin erikoistilaisuuksiin - mikä on vain myönteistä, olen todennut ihon rauhoittuneen siitä. Yleensä löydän kasvoistani yhden finnin parin-kolmen viikon välein, mutta nyt niitä on kerralla ainakin viisi isoa. Uh!

Heidi kiittää ja kuittaa, jatkaen taas pikapuoliin.

omat eväät

Äitini sanoi minulle:
"Jos sinusta tulee sotilas, pääset varmaan kenraaliksi.
Jos sinusta tulee munkki, niin pääset vielä paaviksi."
Mutta minusta tulikin maalari ja minä päädyin Picassoksi.

- Pablo Picasso

Jostakin syystä puhtaasti syöminen on edelleen jonkin sortin kummajainen suurimmalle osalle ihmisistä. "Sulla on omat eväät, hehheh" on jo siinä määrin kulunut fraasi, että melkein tekisi mieli huokaista sen kuullessaan. Söin viimeksi kouluruokaa lukiossa ja ammattikorkean ruoat nähtyäni totesin, että eipä ole ainakaan tämän lafkan eväät minulle sopivia. Ammattikorkean ruoissa hiilarit tulevat lähinnä valkoisesta riisistä, pastasta tai perunasta (silkkaa tärkkelystä, siis), proteiini makkarasta, halvasta jauhelihasta tai hyvällä tuurilla kanasta - joka on sotkettu kastikkeeseen ja naurettavan pieniä kananpalasia voi yhdestä kastikelitrasta löytää hyvällä tuurilla viisi. Hyviä rasvoja ei käytännössä tule mistään ja vihannestarjonta rajoittuu käytännössä kaaliin tai porkkanaraasteeseen. Minua henkilökohtaisesti kuvottaisi maksaa siitä, että tungen kroppaani sellaista, joka saa sen voimaan todella huonosti.

Ehkä vuodet ovat turruttaneet muistilokeroni, mutta en oikein tahdo ymmärtää, miksi ihmiset turvautuvat pika- ja valmisruokiin - saan tämän tästä kuulla, miten "mä en ainakaan jaksais joka aamu tehdä eväitä". En välttämättä itsekään ryhtyisi kuuden aikaan aamulla kokkaamaan kahden tunnin kypsyttelyä vaativaa keitto- tai pataruokaa, mutta terveellistä ja maistuvaa on helppo saada nopeastikin, jo ihan supersmoothiesta alkaen. Rahastakaan se ei voi jäädä kiinni - esimerkiksi parsakaalinipun voi saada jo 80 sentillä, isosta avokadosta riittää pitkäksi aikaa ja hinta jää alle parin euron eikä vaikkapa luomu naudan jauhelihakaan maksa enää kovinkaan paljoa (esimerkiksi tänään ostimme alennuksesta 400 gramman luomujauhelihaa ja hintaa oli hurjat 3-4 euroa). Puhumattakaan siitä, jos ruokaa valmistaisi isomman satsin aina etukäteen, mistä olisi kätevä ottaa joka aamu pieni annos mukaan.

Taidan kuulostaa enemmän tai vähemmän saarnaajalta, mutta olen välillä vain hieman kypsynyt kanssaeläjieni huomautteluihin lisäravinteista, ruokavaliostani tai ylipäätään jostakin siihen liittyvästä. Ymmärtäisin yskän, jos tuputtaisin ideologiaani, mutta en asiasta puhu ellei minulta erikseen kysytä. Olisi hienoa, jos täällä olisi joku toinenkin jonka kanssa voisi intopiukeilla puhtaasta ruoasta ja treenaamisesta!

Vaikka kehitys ja muuttuminen on ollut hidasta, olen ylpeä siitä, mitä olen tähän mennessä saavuttanut. Viime viikko oli valehtelematta käännekohta ja asiat naksahtivat oikeille kohdilleen. Tästä eteenpäin on silkkaa mukavaa alamäkeä.. juunou, positiivisessa mielessä ;) Mutta kuten sanottua - olen ylpeä, en silti ylpistynyt. En voi moralisoida muiden elämäntapoja, mutta siinä missä minä pidän omat asiat omanani, toisinaan tuntuu, että muutkin voisivat niin tehdä.. Jos omat valinnat ahdistavat, eikö niille kannattaisi tehdä jotakin? Huoh.

Kävin tänään treenaamassa koko kropan - vuorosarjatekniikalla mentiin, viisi liikettä kymmenen sekunnin tauoilla ja sitten kolmen minuutin lepo ennen uutta kierrosta. Sama setti neljästi läpi ja lopuksi päälle vielä vähän vatsajumppaa. Illalla olikin sitten kiva kokkailla. :) Mitäpä tässä voi muuta sanoa kuin että olen erittäin onnellinen! Tällä menolla raivaan tieni finaaliin - ja koska niin haluan, niin tullee myös käymään.

Kuvassa curryllä, paprikajauheella ja mustapippurilla maustettua kananfileetä sipuli-päärynäsalsan kera - vihanneksia unohtamatta.

life is good.

Pakko vain huutaa tämä ääneen:

ELÄMÄ ON JUURI TÄNÄÄN TÄYDELLISEN IHANAA!!

Nuuhkin juuri valmistumassa olevaa borssikeittoa ja pohdin, miten mahtavaa on löytää sisältään aina uusia puolia. Minäkö kokkaisin ruokaa? Ei ikinä, ajattelin ennen.

Miten pienistä asioista sitä voikaan tulla iloiseksi.. Tämä viikko on ollut mahtava. Haluan lisää mahtavia viikkoja ja päiviä..

yaawn

Vuodet saavat ihon rypyille, mutta
innostuksen puute rypistää sielun.

Haukotuttaa. Olo on tällainen melkeinpä aina treenien jälkeen - täydellinen irtipuhkihalkipoikkijapinoon -olotila. Viikko on ollut aivan mahtava, ajatusten ja tapahtumien ja osapuilleen kaiken suhteen. Olen treenannut melko hemmetin kovaa ja syönyt todellista flow-ruokaa joka päivä, uskaltautuen jopa kokkailemaan helppoja reseptejä. Olen sataprosenttisen vakuuttunut siitä, että minustakin vielä jonain päivänä sukeutuu kelpo kokki.. ;)

Sum summarum - maanantaina tein koko kropan, tiistaina alakropan ja nyrkkeilin, keskiviikkona lyhyt kehonhuoltosessio, torstaina yläkroppa ja nyrkkeily, perjantaina koko kroppa ja tänään nyrkkeily-kuntopiiricombo. Ilmeisesti vatsanhoito-ohjelma, erinomaiset treenit ja puhdas ravinto yhdessä ovat aikaansaaneet sen, että paino on pudonnut aika vauhdilla koko tämän viikon. Innolla odottelen, minkälainen kroppa se peilistä pilkistääkään parin kuukauden perästä.

Tiedonjanoni on kasvanut taas melkoisiin sfääreihin. Mielisivustojani nykyään ovat Kaisa Jaakkolan sekä nykyinen että entinen blogi, Charles Poliquinin saitit, Olli postin sivut sekä Jaakko Halmetojan parempaakin paremmat artikkelit. Koska aikatauluni on yleensäkin ottaen aika kireä, olen ajatellut, että voisin tulostella tärkeimpiä artikkeleita hiljalleen omaan, mukanani kulkevaan kansioon ja lueskella niitä ajan kanssa - kotona ja koulussa, missä milloin olenkin. Oppiminen ei katso aikaa eikä paikkaa. :) Erityisen viehtynyt olen Postin ja Halmetojan luonnonläheisyyteen. Tulisi palata sinne alkulähteille, mahdollisimman alkuperäiseen ruokavalioon, luonnon antimia tarkasti hyödyntäen. Miten sinne saakka päästään - se onkin toinen tarina. On ilo olla nuori, avoin ja oppivainen ihminen; oma elämäntarinani on vasta alussaan ja ehkä minäkin vuosi vuodelta pääsen lähemmäksi sitä harmoniaa, joka joskus ihmisen ja luonnon välillä on vallinnut. Ravinto on vain pieni osa sitä. Kuten Jaakkokin totesi, hänelle primääriravintoa ovat kaikki inspiroivat tilanteet, flow-hetket, ihmiset.. Asioita voi tarkastella monelta eri kantilta.

Meno saa minun puolestani jatkuakin tällaisena. Motivoituneena, inspiroituneena eteenpäin. Yritän kuitenkin välttää ottamasta liian suurta taakkaa harteilleni; tieto tulee kun on tullakseen ja minulla on aikaa omaksua se omaan tahtiini. Lean Eating ja siihen liittyvät prosessit ovat nyt kuitenkin päällimmäisinä ja hyvä niin. Päivä kerrallaan. :)

Kuvassa post workout-ateria: 30 g hamppuproteiinia, 10 g BCAA, glutamiinia, vadelmia, banaania, manteleita, lehtisalaattia ja goji-marjoja.

choosing the right path

Ruoki itseluottamustasi -
epäilyksesi nääntyvät nälkään.

Anna pisti minulle kommenttia - kiitos siitä, minusta on ihana kuulla sinustakin pitkästä aikaa! :) - ja esitti hyvän kysymyksen lisäravinteista sekä mahdollisesta suolistovaivasta. Ajattelin avata asian ihan erilliseen postaukseensa.

Kaisa Jaakkola, joka on Biosignature-yrityksensä perustanut (jonka alaisuudessa mittaajani Tytti toimii) ja hakenut oppinsa Charles Poliquinilta, on ihan valtavan tarkka tekemiensä mittausten ja myymiensä lisäravinteiden suhteen - jo siksi, että Kaisan ajoi nykyiseen ammattiinsa omat terveydelliset ongelmansa fitnesskisojen jälkeen. Biosignaturesta kiinnostuneet voivat lukea toimintaperiaatteesta tarkemmin sivustolta www.biosignature.fi, omalla kohdallani kiinnostus mittaukseen heräsi jo yli puoli vuotta sitten.

Minulle tehtyjen mittaustulosten ja haastattelun perusteella suurin ongelma on vatsan toiminta, johon sain lisäravinteet. Totesin määrän olevan järkyttävä (miltä se todella aluksi tuntuikin, kun purin kassin sisältöä kaappeihin), mutta oikeastaan määrä ei tunnu lainkaan suurelta ottaen huomioon, että vatsanhoito-ohjelma käsittää ainoastaan kolme viikkoa, minkä jälkeen elimistön pitäisi kyetä hoitamaan homma kutakuinkin itsekseen.

Syön siis lisäravinteita seuraavasti:

A(teria)1: glutamiini 2 tl, hepatoforce (sapen ja maksan toimintaa tukeva) 2 kapselia, proflora (suolistoflooraa tukeva) 1, omega3 2 tl, kalsium 3 kapselia, d-vitamiini 1 kapseli, b-vitamiini 1 kapseli, monivitamiini 1 kapseli, ruoansulatusentsyymi 2 kapselia, sekä pellavansiemeniä (kuitua) 1 rkl
A2: glutamiini 2 tl, ruoansulatusentsyymi 2 kapselia, proflora 1 kapseli
A3: glutamiini 2 tl, ruoansulatusentsyymi 2 kapseli, hepatoforce 2 kapselia
A4: glutamiini 2 tl, ruoansulatusentsyymi 2 kapseli, proflora 1 kapseli
A5: glutamiini 2 tl, omega 3 2 tl, monivitamiini 1 kapseli, pellavansiemen 1 rkl, ruoansulatusentsyymi 1 kapseli
+ treenin jälkeen BCAA

Kuituvalmiste vaihtuu kahdeksan päivän välein; ensin pellavansiemen, sitten ProFiber (kapselimuotoinen) ja sokerijuurikas/perunakuitu.

En ole käynyt suolistotähystyksessä enkä myöskään aio; en usko suolistossa olevan toiminnallista vaivaa - ärtynyt suoli on joskus käynyt mielessä, mutta vatsani on jo allergioittenkin vuoksi hyvin herkkä reagoimaan ulkoisiin tekijöihin, syömishäiriön aiheuttamista jälkiseurauksista nyt puhumattakaan. Uni yhdessä tarkan (ei toki äärimmilleen viedyn) ruokavalion kanssa saa vatsankin toimimaan lähes normaalisti. Lisäravinteiden käyttö on antanut jo nyt alle viikon jälkeen viitettä siitä, että oikeaan, optimaalisen toiminnan suuntaan ollaan menossa. Katsellaan kolmen viikon jälkeen miltä näyttää - tai ennemminkin, miltä tuntuu.

Haluan kuitenkin painottaa olevani sitä mieltä, että lisäravinteita EI pidä syödä aivan ylettömiä määriä. Kylmä tosiasia kuitenkin on se, että maaperä on kaikkialla maailmassa niin köyhää, ettei pelkästä ruoasta saa kaikkea ihmiskehon tarvitsemaa. Hyvänä esimerkkinä appelsiini; luomuviljeltynäkin tuo "C-vitamiinipommi" sisältää C-vitamiinia vain 25 mg/100 g, kun yleisesti ilmoitettu määrä on 75 mg/100 g! Peruslisäravinteet (joiden määrään ennen kaikkea pitäisi kiinnittää huomiota) ja jotka pitäisi löytyä joka iikan kaapista ovat omega3-öljyt, d-vitamiini ja magnesium. Omasta kehosta ja sen tilasta riippuu, millä muilla lisäravinteilla on ruokavaliota täydennettävä.

Lisää tämän päivän ajatuksia

Kävin eilen jumppaamassa jalat (kyykkyä, bulgarialaista yhden jalan kyykkyä, mavea..ja niin edellen) sekä nyrkkeilemässä. Kankea olo, lievästi sanottuna, tänään. Käyn varmaan pari-kolme viikkoa pelkästään kuntonyrkkeilyssä, jotta hommat taas muistuu mieleen ja jos sitä sitten uskaltaisi ihan perinteiseen nyrkkeilyynkin. Kynnys aloittaa kaikkea uutta Isojen ja Kokeneiden seurassa on aina aika iso.

Mietin toisinaan tekemiäni valintoja ja suuntia, joita olen elämässäni ottanut. Tällä hetkellä elämääni määrittelevät aika pitkälti opiskelu sekä treenaaminen ja siihen liittyvät oheistoimenpiteet (ravitsemus, sen opiskelu, kehonhuolto..). Mitä kymmenen vuoden päästä? Toivon, että silloin olen työelämässä, yrittäjänä kenties, treenaten edelleen ja kovaa. Silti, jonkinasteista oman paikkansa etsimistä tämä on. Olen kamalan kyllästynyt olemaan hiljaa ja silti liian usein edelleen alistun hiljaisen rooliin. Fakta on se, että syömishäiriö ja siitä seurannut toipumisen aloittaminen ovat muuttaneet sisäisiä rakenteitani peruuttamattomasti - niin toki myös kaikki ne asiat, jotka johtivat sairastumiseeni. En aina oikein tiedä, kuinka suhtautua ympäröivään maailmaan, ihmisiin, asioihin, tekemisiin.. Olo on usein enemmän tai vähemmän ristiriitainen, kun käyn läpi tuntemuksia jotka eivät tunnu sopivan tilanteeseen lainkaan.

Haluan nykyään hirvittävästi tehdä itselleni hyviä, rentouttavia asioita. Se hyvä on joskus vain hieman ristiriidassa muun elämän kanssa - jos haluan nukkua pitkät ja syvät yöunet, ei se silti tarkoita, että voin olla aamutunnit pois koulusta. Jos haluan nauttia kynttilöistä hämärässä huoneessa villahuopaan käpertyneenä, se ei tarkoita että skippaan treenit koko päivältä. Jos haluan nauttia ravintolaillallista, ei se tarkoita että farkuista paukutellaan kaikki napit ilmaan. Tasapainottelu on hankalaa. Olen oppinut toki höllentämään, olemaan repimättä ohjaksista liikaa. Mutta tämä taitaa olla ikuisuusprojekti; itseään ei vain voi tuntea liian hyvin. Siinä missä aikaisemmin olen ollut aivan liian kova ja karkea itselleni, yritän nyt jotenkin luovia pehmentyneiden arvojeni keskellä. On hyvä ja tärkeää olla hyvä itselleen. Kunhan vain muistan säilyttää työmoraalini - kovia tuloksia ei saa makaamalla aloillaan.

On vaikeaa hyväksyä olevansa täysi-ikäinen, yli kaksikymppinen. Tarkoitan tällä sitä, että on tietyllä tapaa turhauttavaa huomata olevansa oma yksilönsä.. Kun verrataan esimerkiksi minua ja siskoani, niin.. olemme aika kaukana toistemme intresseistä. Koen itseni ulkopuoliseksi omassa perheessäni - en ole tainnut aikoihin osata puhua mielenkiintoisista asioista tai tehdä itseäni mielenkiintoiseksi. Suhteutettuna siis perheemme yleisiin intresseihin. Toisaalta kaipaan kovasti pitkiä, yhteisiä juttelutuokioita vanhempieni ja sisareni kanssa, toisaalta alan olla jo aivan täynnä kaikkia niitä vierailuja, jotka alkavat tuntua kiusallisilta kahvitteluilta puolitutun kanssa. Mihin loppujen lopuksi elämänpolkuni viekään ja millaiseksi se muodostuu - odotan sitä pelolla ja innolla.

Kuvassa naudanliha-kyssäkaali-pinaattipaistosta omatekoisen salaattikastikkeen kera.

freaky monday

Jos ihminen ei joudu jyrkänteen partaalle,
ei hänen selkäänsä kasva siipiä.

Toisinaan tuntuu siltä, kuin olisin menettänyt yhteyden sisäiseen luovuuteni - se katosi jonnekin sitä mukaa kun toivuin. Taivuin hienoille korulauseille ja syvällisille pohdinnoille, nyt sen sijaan tuntuu siltä että löydän sanoja töin tuskin kuvaamaan edes vallitsevaa säätä. Kaipaan harjoitusta.

Viikko alkoi koko kropan treenillä.

1a kahvakuula 3 x 16 kg x 11
1b renegade-row 1 x 4 kg x 8, 2 x 5 kg x 8
1c rautaristi 3 x 3 kg x 12
1d leuanveto smithissä 3 x 12
1e T-punnerrus 3 x 3 kg x 3

voimapyörä 2 x 10
venäläinen vatsakierto 2 x 10
suorat vatsat 3 s. pidolla 2 x 15
vinot vatsat levypainolla 2 x 16 kg x 10
hoover 1 x 90 s

Treeni oli hieman hassu - juuri sopivat painot ja taas edelliskertaa suuremmat, mutta en silti ollut ihan kuolemaa tekemässä. Oletettavasti välikuolema tapahtuu huomenna, kun jyystän etukyykkyä ja bulgarialaista yhden jalan kyykkyä viiden sarjan verran. Ugh! Huomenna olisi lisäksi tiedossa nyrkkeilyä (joko kuntonyrkkeilyä tai perinteistä, riippuu aikatauluista), joten taidan olla aika sippinä loppuillasta.

Rakastan hurjasti Lean Eating -ryhmääni - Krista Scott-Dixonia, kaikkia niitä ihania naisia jotka valmennusjoukossa ovat. Vaikka en koulun vuoksi ehdi foorumilla niin hurjan paljoa seikkaillakaan, ihan riittävästi saadakseni inspiraatiota - ja inspiroidakseni muita, parhaani mukaan.

Motivaationi on paisunut aika leveisiin mittoihin ja uskon - ei, sen sijaan tiedän - että motivaationi turvin pääsen viimeisen kolmen kuukauden aikana eteentulevien haasteiden yli. Viime viikonloppuna tapahtunut välienselvittely isän kanssa vaikuttanee ratkaisevasti myös tuleviin viikonloppuihin; syöminen on rutkasti helpompaa, eikä siihen liity tunnepuolen asioita. Vatsa on antanut viitteitä myös siihen suuntaan, että lisäravinnetykitys alkaa tehdä tehtäväänsä ja 0,5-1 rasvaprosentin pudotus viikossa voi jopa olla aidosti mahdollista. Sanoisinko, että ei ole ollenkaan kaukaa haettu ajatus rasvaprosentin olevan 14-17 luokkaa tammikuun loppupuolen tietämillä. Vaikka toki; ei sillä niin suurta merkitystä ole, koska hel-vetin kova treeni jatkuu samanlaisena loppuvalokuvausten jälkeenkin. Minulle tämä loppua kohden kiristyvä tahti on myös eräänlaista hupidieettausta; tulevien vuosien sisällä kun kuitenkin siirryn oikeallekin kisadieetille. Painotettava tosin on, että tämä EI ole dieetti ja mitään ei lasketa tai punnita.

Eniten minua tällä hetkellä arvelluttaa, mitä joulu tuo tullessaan. Joulu, tuo kirottu ylensyömiselle pyhitetty päivä.. Kun jouluaatosta on vain kolmisen viikkoa valokuviin, ei yksinkertaisesti ole mahdollista että kosken mihinkään, mitä joulupöytään on asetettu - omilla eväillä taidetaan mennä silloinkin. Äidille voin kuvitella kieltäytymykseni olevan katastrofi ja henkilökohtainen loukkaus, mutta niin pitkälle en vielä jaksa ajatella että murehtisin tulossa olevaa konfliktia.

Kehoni on herkistynyt aika vauhdilla. En kestä enää soijaa ilman, että vatsa turpoaa kolminkertaiseksi (no joking, tuntui kuin nahka olisi revennyt liitoksistaan), saati että söisin mitään hitusenkaan yli normaalin. Eihän tämä massu vielä lähelläkään ole kaunista, mutta ylimääräinen turvotus ei ole järin miellyttävää. Ajan kanssa, ajan kanssa.. Hykerryttää koko ajatus, että tässä ollaan päivä kerrallaan matkalla kohti aina vain optimaalisemmin toimivaa, lihaksikkaampaa kehoa - ja kehitykselle on vain taivas rajana.

P.S. Pauliina Taluksen tapaaminen sai minut vakuuttuneeksi lajivalinnastani - ehkä body fitness-lavan sijaan kuitenkin cbb on se minun juttuni. Mitä könämpi, sen parempi. Haha!

Kuvassa vihreä hyvän mielen salaatti, jossa muun muassa porkkanaa, vadelmia, goji- ja acai-marjoja.

midpoint

Ihminen matkustaa maailmalle etsiäkseen
jotakin, mitä hän tarvitsee ja palaa
kotiin löytääkseen etsimänsä sieltä.

Niin kai se vain on, etten osaa olla ilman suomenkielistä blogia! Siirsin englanninkielisen journalini PN-foorumin yhteyteen, jotta muut tiimin jäsenet voivat helpommin kommentoida menemisiäni ja tekemisiäni. Mutta silti on aina yhtä mukavaa kirjoittaa ajatuksiaan auki ihan suomeksi. Onhan minulla aina matkassa kulkeva päiväkirjakin, mutta kun on jo vuosia blogannut nettiin, ei siitä tavasta ihan heti eroon pääse. Enkä haluaisikaan.

Olen siis nyt puolivälissä Lean Eating-valmennusta, eli kolme kuukautta on takana. Kiloja on lähtenyt noin 5-6, mikä on ihan kiitettävä saavutus jo muihinkin ryhmäläisiin verrattuna. Vaikka syömishäiriö on sinänsä takanapäin, vanhat tavat nostavat päätään useimmiten viikonloppuisin; en ylensyö kovin voimakkaasti - enkä edes aina -, mutta ihan riittävästi ahdistavan olon saadakseni. En kuitenkaan ole koskaan treenannut näin säännöllisesti (olen jättänyt treenejä väliin noin 15, kun treenejä yhteensä on kuitenkin kolmen kuukauden aikana ollut n. 75) saati voinut näin tasapainoisesti.

Vatsaongelmat eivät kuitenkaan olleet poistuneet, joten toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja kävin biosignature-mittauksessa, jonka itse asiassa toimitti minulle viime Lean Eating-valmennuksen toiseksi sijoittunut Tytti! Rasvaprosenttini oli odotettua alhaisempi, joskin kyllä pudotettavaa vielä löytyy. Analyysin tuloksia, muun muassa:
- luontainen insuliininsietokykyni on hyvä (!) mutta tällä hetkellä jonkin ulkoisen tekijän vuoksi huono
- korkeimmat pisteet sain mm. estrogeeneistä ja stressihormonista (näistä lisää tuonnempana)
- vatsan toiminnassani on runsaasti ongelmia -> vatsanhoito-ohjelma ja runsaasti lisäravinteita

Eli. Sain ensisijaiseksi ohjeekseni nukkua joka yö yli kahdeksan tuntia ja vähentää ksenoestrogeenien määrää ympäristössäni. Niinpä meillä vaihtuivat nyt kaikki pesuaineet, meikit, ihonhoitotuotteet ynnä muut luonnonmukaisiksi, samoin muovipullot lähtivät taloudesta kävelemään. Kehoni on reagoinut ksenoestrogeeneihin hyvin voimakkaasti - vaikka en enää edes käytä minkäänlaista hormonaalista ehkäisyä, joka on yksi todella suuri ksenoestrogeenitekijä! - joten sitä asiaa lähdin muuttamaan hetimmiten, unen lisäksi. Sen lisäksi sain vatsanhoito-ohjelman, joka kattaa järkyttävän pinon Charles Poliquinin lisäravinteita (voin niitä puida tarkemmin myöhemmässä postauksessa). Vatsa kun turpoaa edelleen, kaikkien näiden vuosien jälkeen joka aterian jälkeen eikä toimi normaalisti lainkaan - toisinaan kärsin ummetuksesta monta päivää, toisinaan ripulista. Riittävä yöuni yhdessä vatsanhoito-ohjelman kanssa voin pudottaa rasvaprosenttia jopa 0,5-1% viikossa! Eli vaikka Lean Eating-valmennusta on jäljellä enää 11,5 viikkoa, se voi tarkoittaa niin ikään 11,5% alennusta rasvaprosentissa. Huh huh!

Tytti sai myös ajatukseni loksahtamaan paikoilleen ravitsemuksen suhteen - peruspilarini ovat olleet kunnossa jo pitkään, mutta olen silti murehtinut yksityiskohtia. Sain kehotuksen jatkossakin keskittyä vain suuriin linjauksiin; 80% kylläisyys (eli pienet annoskoot), jokaisella aterialla proteiinia ja kasviksia sekä hiilaripitoiset ruoat treenin jälkeen -> success. Vaikka Lean Eating ei sinällään ole kisa, haluan päästä finaalijoukkoon. Toki kroppa on muuttunut jo nyt aika paljon ja uskon, että viimeinen puolikas pitää sisällään aika hurjia muutoksia.

Toinen motivaatiopotku persuksilleni oli Pauliina Taluksen seminaari tänään Classic Gymillä. Siinä missä biosignature-mittaus ja Tytin kanssa keskustelu antoi uusia eväitä ravitsemuspuolelle, Pauliina avasi silmiä treenaamisen suhteen. Miten tärkeää on oppia treenaamaan joka ikistä lihassolua rasittamalla (eikä muuten ole helppoa, Marko Savolainenkin ähisi ja puhisi penkkiä pikkupainoilla punnertaessaan ;)) ja ennen kaikkea - miten tärkeää on oppia treenaamaan kehoa kuunnellen. Tästäkin aiheesta voisin avautua vielä myöhemmin, sillä tuntuu, että ajatusprosessi tämän suhteen on vielä hieman kesken. Todellakin uskon, että seuraavat kolme kuukautta ovat aika hurjaa aikaa.. Kroppa muuttuu vielä isosti jo näillä eväillä! :) Kisaaminen seuraavan parin vuoden sisällä ei ehkä sittenkään ole mission impossible.

Lean Eating-valmennuksen viimeinen valokuvaus, punnitus ja mittaus on 15.1. ja oli tulos mikä hyvänsä (hyvä se on!), jatkan valmennuksessa edelleen. Nämä kuluneet kolme kuukautta ovat olleet aivan valtavan ihmeellistä aikaa ja vaikka pari pohjakosketustakin on tullut, olen uskaltanut kohdata vaikeita asioita. Olen tunnistanut sisälläni kytevän vihan ja myös päättänyt tehdä asioille konkreettisesti jotakin - ja olen ottanut vastuun muuttaa omaa tapaani elää. Tämä ei missään nimessä ole helppoa ja vaikeita päiviä tulee matkan varrella eteen vielä useita.

Mutta kuinka elämänmakuista tämä kaikki onkaan.