freaky monday

Jos ihminen ei joudu jyrkänteen partaalle,
ei hänen selkäänsä kasva siipiä.

Toisinaan tuntuu siltä, kuin olisin menettänyt yhteyden sisäiseen luovuuteni - se katosi jonnekin sitä mukaa kun toivuin. Taivuin hienoille korulauseille ja syvällisille pohdinnoille, nyt sen sijaan tuntuu siltä että löydän sanoja töin tuskin kuvaamaan edes vallitsevaa säätä. Kaipaan harjoitusta.

Viikko alkoi koko kropan treenillä.

1a kahvakuula 3 x 16 kg x 11
1b renegade-row 1 x 4 kg x 8, 2 x 5 kg x 8
1c rautaristi 3 x 3 kg x 12
1d leuanveto smithissä 3 x 12
1e T-punnerrus 3 x 3 kg x 3

voimapyörä 2 x 10
venäläinen vatsakierto 2 x 10
suorat vatsat 3 s. pidolla 2 x 15
vinot vatsat levypainolla 2 x 16 kg x 10
hoover 1 x 90 s

Treeni oli hieman hassu - juuri sopivat painot ja taas edelliskertaa suuremmat, mutta en silti ollut ihan kuolemaa tekemässä. Oletettavasti välikuolema tapahtuu huomenna, kun jyystän etukyykkyä ja bulgarialaista yhden jalan kyykkyä viiden sarjan verran. Ugh! Huomenna olisi lisäksi tiedossa nyrkkeilyä (joko kuntonyrkkeilyä tai perinteistä, riippuu aikatauluista), joten taidan olla aika sippinä loppuillasta.

Rakastan hurjasti Lean Eating -ryhmääni - Krista Scott-Dixonia, kaikkia niitä ihania naisia jotka valmennusjoukossa ovat. Vaikka en koulun vuoksi ehdi foorumilla niin hurjan paljoa seikkaillakaan, ihan riittävästi saadakseni inspiraatiota - ja inspiroidakseni muita, parhaani mukaan.

Motivaationi on paisunut aika leveisiin mittoihin ja uskon - ei, sen sijaan tiedän - että motivaationi turvin pääsen viimeisen kolmen kuukauden aikana eteentulevien haasteiden yli. Viime viikonloppuna tapahtunut välienselvittely isän kanssa vaikuttanee ratkaisevasti myös tuleviin viikonloppuihin; syöminen on rutkasti helpompaa, eikä siihen liity tunnepuolen asioita. Vatsa on antanut viitteitä myös siihen suuntaan, että lisäravinnetykitys alkaa tehdä tehtäväänsä ja 0,5-1 rasvaprosentin pudotus viikossa voi jopa olla aidosti mahdollista. Sanoisinko, että ei ole ollenkaan kaukaa haettu ajatus rasvaprosentin olevan 14-17 luokkaa tammikuun loppupuolen tietämillä. Vaikka toki; ei sillä niin suurta merkitystä ole, koska hel-vetin kova treeni jatkuu samanlaisena loppuvalokuvausten jälkeenkin. Minulle tämä loppua kohden kiristyvä tahti on myös eräänlaista hupidieettausta; tulevien vuosien sisällä kun kuitenkin siirryn oikeallekin kisadieetille. Painotettava tosin on, että tämä EI ole dieetti ja mitään ei lasketa tai punnita.

Eniten minua tällä hetkellä arvelluttaa, mitä joulu tuo tullessaan. Joulu, tuo kirottu ylensyömiselle pyhitetty päivä.. Kun jouluaatosta on vain kolmisen viikkoa valokuviin, ei yksinkertaisesti ole mahdollista että kosken mihinkään, mitä joulupöytään on asetettu - omilla eväillä taidetaan mennä silloinkin. Äidille voin kuvitella kieltäytymykseni olevan katastrofi ja henkilökohtainen loukkaus, mutta niin pitkälle en vielä jaksa ajatella että murehtisin tulossa olevaa konfliktia.

Kehoni on herkistynyt aika vauhdilla. En kestä enää soijaa ilman, että vatsa turpoaa kolminkertaiseksi (no joking, tuntui kuin nahka olisi revennyt liitoksistaan), saati että söisin mitään hitusenkaan yli normaalin. Eihän tämä massu vielä lähelläkään ole kaunista, mutta ylimääräinen turvotus ei ole järin miellyttävää. Ajan kanssa, ajan kanssa.. Hykerryttää koko ajatus, että tässä ollaan päivä kerrallaan matkalla kohti aina vain optimaalisemmin toimivaa, lihaksikkaampaa kehoa - ja kehitykselle on vain taivas rajana.

P.S. Pauliina Taluksen tapaaminen sai minut vakuuttuneeksi lajivalinnastani - ehkä body fitness-lavan sijaan kuitenkin cbb on se minun juttuni. Mitä könämpi, sen parempi. Haha!

Kuvassa vihreä hyvän mielen salaatti, jossa muun muassa porkkanaa, vadelmia, goji- ja acai-marjoja.