shokkiherätyksiä

Älä pelkää. Päämääräsi on oikea.
Mene tunneliin ja kävele sen läpi.

Minusta on ollut kamalan avartavaa lukea Jonna V:n blogia, niin avoimesti hän kirjoittaa kaikista tuntemuksistaan - pystyn samaistumaan tähän upeaan body fitness-kisaajaan hyvin monella tasolla. Vaikka en itse yhtä upeassa kunnossa olekaan. ;) Jonna on ilmeisesti itsekin aikanaan käynyt läpi syömishäiriötaipaletta ja ihastelen hänen uskallusta purkaa tunteitaan. Sen haluaisin itsekin oppia - paljon on jo menty eteenpäin, mutta niin kovin paljon on vielä tehtävää.

Olen tälläkin viikolla tahkonnut treenejä läpi tasaisen vahvaan tahtiin (no, kaikessa en menisi puhumaan VAHVASTA..). Mikäli ilmat pysyy näin kauniina, voisin toistaa toissaviikonlopun pitkän vaelluksen metsässä koirien kanssa. Siellä jos missä pystyy kohtaamaan omat ajatuksensa. Huomaan silti, että en päästä ihan syvimpiä tuntemuksia aina pintaan - olen etenkin viimeisen kuukauden aikana nähnyt valtavat määrät unia ja myös nukkunut poikkeuksellisen kevyesti, jopa huonosti kärsien väsymyksestä aika ajoin. Kyllä ne sieltä aikanaan pintaan pulpahtavat, kun ovat tullakseen; hieman avustaen ja lempeästi pöykkien.

Haluan olla blogissani(kin) avoin. Siksi kerron myös sen, että olen joutunut ottamaan hieman radikaalimpia keinoja käyttöön saadakseni kropan heräilemään uinuvasta "stagnation"-tilastaan. Mitat ovat pienentyneet viikko viikolta, mutta paino on jumittanut jo yli kaksi kuukautta samassa - hienosäädöistä huolimatta. Keskustelin asiasta aikoinaan ex-personal trainerini kanssa (kehoni on tehnyt samaa aikaisemminkin; asettunut tiettyihin lukemiin ja pitänyt siitä kiinni varsin tarkasti) ja hän totesi, että painon pudottaminen sekä kiristely on hyvin vaikeaa nimenomaan neljän vuoden takaisen ultimate-laihdutukseni takia.

Avasin sitten Precision Nutrition-raamattuni Individualizon-guiden puolelta ja suunnittelin kropalleni hieman shokkiherätyskeinoja. Tapojeni vastaisesti jonkin aikaa punnitsen syömäni ruoan ja vedän energiamäärän aika minimiin, treenimäärän pysyessä vastaavasti samana, ainakin toistaiseksi. Näin keskiviikkoon mennessä kroppa näyttäisi vastaavan systeemiin aika hyvin, mutta parin viikon päästä nähdään mikä on todellisuus. Tankkailen noin 7-14 päivän välein kevyesti aina tammikuun loppupuolelle asti. Tiedän, tiedän, ei mikään kehoystävällisin tapa tehdä asioita, mutta kun mistään pysyvästä ei ole kysymys.

..jatkuu taas, olisi henkevämpääkin puitavaa, mutta oppitunti kutsuu!