choosing the right path

Ruoki itseluottamustasi -
epäilyksesi nääntyvät nälkään.

Anna pisti minulle kommenttia - kiitos siitä, minusta on ihana kuulla sinustakin pitkästä aikaa! :) - ja esitti hyvän kysymyksen lisäravinteista sekä mahdollisesta suolistovaivasta. Ajattelin avata asian ihan erilliseen postaukseensa.

Kaisa Jaakkola, joka on Biosignature-yrityksensä perustanut (jonka alaisuudessa mittaajani Tytti toimii) ja hakenut oppinsa Charles Poliquinilta, on ihan valtavan tarkka tekemiensä mittausten ja myymiensä lisäravinteiden suhteen - jo siksi, että Kaisan ajoi nykyiseen ammattiinsa omat terveydelliset ongelmansa fitnesskisojen jälkeen. Biosignaturesta kiinnostuneet voivat lukea toimintaperiaatteesta tarkemmin sivustolta www.biosignature.fi, omalla kohdallani kiinnostus mittaukseen heräsi jo yli puoli vuotta sitten.

Minulle tehtyjen mittaustulosten ja haastattelun perusteella suurin ongelma on vatsan toiminta, johon sain lisäravinteet. Totesin määrän olevan järkyttävä (miltä se todella aluksi tuntuikin, kun purin kassin sisältöä kaappeihin), mutta oikeastaan määrä ei tunnu lainkaan suurelta ottaen huomioon, että vatsanhoito-ohjelma käsittää ainoastaan kolme viikkoa, minkä jälkeen elimistön pitäisi kyetä hoitamaan homma kutakuinkin itsekseen.

Syön siis lisäravinteita seuraavasti:

A(teria)1: glutamiini 2 tl, hepatoforce (sapen ja maksan toimintaa tukeva) 2 kapselia, proflora (suolistoflooraa tukeva) 1, omega3 2 tl, kalsium 3 kapselia, d-vitamiini 1 kapseli, b-vitamiini 1 kapseli, monivitamiini 1 kapseli, ruoansulatusentsyymi 2 kapselia, sekä pellavansiemeniä (kuitua) 1 rkl
A2: glutamiini 2 tl, ruoansulatusentsyymi 2 kapselia, proflora 1 kapseli
A3: glutamiini 2 tl, ruoansulatusentsyymi 2 kapseli, hepatoforce 2 kapselia
A4: glutamiini 2 tl, ruoansulatusentsyymi 2 kapseli, proflora 1 kapseli
A5: glutamiini 2 tl, omega 3 2 tl, monivitamiini 1 kapseli, pellavansiemen 1 rkl, ruoansulatusentsyymi 1 kapseli
+ treenin jälkeen BCAA

Kuituvalmiste vaihtuu kahdeksan päivän välein; ensin pellavansiemen, sitten ProFiber (kapselimuotoinen) ja sokerijuurikas/perunakuitu.

En ole käynyt suolistotähystyksessä enkä myöskään aio; en usko suolistossa olevan toiminnallista vaivaa - ärtynyt suoli on joskus käynyt mielessä, mutta vatsani on jo allergioittenkin vuoksi hyvin herkkä reagoimaan ulkoisiin tekijöihin, syömishäiriön aiheuttamista jälkiseurauksista nyt puhumattakaan. Uni yhdessä tarkan (ei toki äärimmilleen viedyn) ruokavalion kanssa saa vatsankin toimimaan lähes normaalisti. Lisäravinteiden käyttö on antanut jo nyt alle viikon jälkeen viitettä siitä, että oikeaan, optimaalisen toiminnan suuntaan ollaan menossa. Katsellaan kolmen viikon jälkeen miltä näyttää - tai ennemminkin, miltä tuntuu.

Haluan kuitenkin painottaa olevani sitä mieltä, että lisäravinteita EI pidä syödä aivan ylettömiä määriä. Kylmä tosiasia kuitenkin on se, että maaperä on kaikkialla maailmassa niin köyhää, ettei pelkästä ruoasta saa kaikkea ihmiskehon tarvitsemaa. Hyvänä esimerkkinä appelsiini; luomuviljeltynäkin tuo "C-vitamiinipommi" sisältää C-vitamiinia vain 25 mg/100 g, kun yleisesti ilmoitettu määrä on 75 mg/100 g! Peruslisäravinteet (joiden määrään ennen kaikkea pitäisi kiinnittää huomiota) ja jotka pitäisi löytyä joka iikan kaapista ovat omega3-öljyt, d-vitamiini ja magnesium. Omasta kehosta ja sen tilasta riippuu, millä muilla lisäravinteilla on ruokavaliota täydennettävä.

Lisää tämän päivän ajatuksia

Kävin eilen jumppaamassa jalat (kyykkyä, bulgarialaista yhden jalan kyykkyä, mavea..ja niin edellen) sekä nyrkkeilemässä. Kankea olo, lievästi sanottuna, tänään. Käyn varmaan pari-kolme viikkoa pelkästään kuntonyrkkeilyssä, jotta hommat taas muistuu mieleen ja jos sitä sitten uskaltaisi ihan perinteiseen nyrkkeilyynkin. Kynnys aloittaa kaikkea uutta Isojen ja Kokeneiden seurassa on aina aika iso.

Mietin toisinaan tekemiäni valintoja ja suuntia, joita olen elämässäni ottanut. Tällä hetkellä elämääni määrittelevät aika pitkälti opiskelu sekä treenaaminen ja siihen liittyvät oheistoimenpiteet (ravitsemus, sen opiskelu, kehonhuolto..). Mitä kymmenen vuoden päästä? Toivon, että silloin olen työelämässä, yrittäjänä kenties, treenaten edelleen ja kovaa. Silti, jonkinasteista oman paikkansa etsimistä tämä on. Olen kamalan kyllästynyt olemaan hiljaa ja silti liian usein edelleen alistun hiljaisen rooliin. Fakta on se, että syömishäiriö ja siitä seurannut toipumisen aloittaminen ovat muuttaneet sisäisiä rakenteitani peruuttamattomasti - niin toki myös kaikki ne asiat, jotka johtivat sairastumiseeni. En aina oikein tiedä, kuinka suhtautua ympäröivään maailmaan, ihmisiin, asioihin, tekemisiin.. Olo on usein enemmän tai vähemmän ristiriitainen, kun käyn läpi tuntemuksia jotka eivät tunnu sopivan tilanteeseen lainkaan.

Haluan nykyään hirvittävästi tehdä itselleni hyviä, rentouttavia asioita. Se hyvä on joskus vain hieman ristiriidassa muun elämän kanssa - jos haluan nukkua pitkät ja syvät yöunet, ei se silti tarkoita, että voin olla aamutunnit pois koulusta. Jos haluan nauttia kynttilöistä hämärässä huoneessa villahuopaan käpertyneenä, se ei tarkoita että skippaan treenit koko päivältä. Jos haluan nauttia ravintolaillallista, ei se tarkoita että farkuista paukutellaan kaikki napit ilmaan. Tasapainottelu on hankalaa. Olen oppinut toki höllentämään, olemaan repimättä ohjaksista liikaa. Mutta tämä taitaa olla ikuisuusprojekti; itseään ei vain voi tuntea liian hyvin. Siinä missä aikaisemmin olen ollut aivan liian kova ja karkea itselleni, yritän nyt jotenkin luovia pehmentyneiden arvojeni keskellä. On hyvä ja tärkeää olla hyvä itselleen. Kunhan vain muistan säilyttää työmoraalini - kovia tuloksia ei saa makaamalla aloillaan.

On vaikeaa hyväksyä olevansa täysi-ikäinen, yli kaksikymppinen. Tarkoitan tällä sitä, että on tietyllä tapaa turhauttavaa huomata olevansa oma yksilönsä.. Kun verrataan esimerkiksi minua ja siskoani, niin.. olemme aika kaukana toistemme intresseistä. Koen itseni ulkopuoliseksi omassa perheessäni - en ole tainnut aikoihin osata puhua mielenkiintoisista asioista tai tehdä itseäni mielenkiintoiseksi. Suhteutettuna siis perheemme yleisiin intresseihin. Toisaalta kaipaan kovasti pitkiä, yhteisiä juttelutuokioita vanhempieni ja sisareni kanssa, toisaalta alan olla jo aivan täynnä kaikkia niitä vierailuja, jotka alkavat tuntua kiusallisilta kahvitteluilta puolitutun kanssa. Mihin loppujen lopuksi elämänpolkuni viekään ja millaiseksi se muodostuu - odotan sitä pelolla ja innolla.

Kuvassa naudanliha-kyssäkaali-pinaattipaistosta omatekoisen salaattikastikkeen kera.