jaksaa jaksaa!

Mikäli et lähde haluamasi perään,
et koskaan saa sitä. Jos et kysy,
vastaus on aina ei. Jos et astu
eteenpäin, olet aina samassa paikassa.

Olipa ihana käydä näin jäisen kylmänä talvipäivänä uv-lamppujen alla.. Olin ihan jäässä solariumiin mennessäni, mutta veri virtasi oikein mukavasti sieltä palatessani. Ensi viikon alussa taas uudestaan lamppurusketusta ottamaan!

Kävin aamusella salilla tekemässä vetoja juoksumatolla ja sen jälkeen tein hieman kahvakuulaa sekä hakkasin säkkiä. Hyvin paukkui. ;) Käyn pitkästä aikaa varmaankin ensi viikolla nyrkkeilemässä, riippuen hieman muista aikatauluista. Ja ensi viikolla on eka tankkauspäiväkin, jee! Sitten taas odotellaan sormet syyhyten pari viikkoa seuraavaa.. Vaikka tosi matalilla energioilla mentiin tänäänkin, sain silti syödä keskikokoisen annoksen rakkaita lantturanskalaisia! Kyllä ne vaan on aina yhtä hyviä. Ei voi väittää että olo mikään yltiökylläinen olisi juuri nyt, mutta kuten sanottua, ensi viikkoa odotellessa..

Yritettiin saada yhtä asuntoa, mutta se ehti mennä jo. :( Enkä saanut sitä työpaikkaakaan. Toisaalta ihan hyvä juttu - keskityn nyt rauhassa tähän projektiin ja sitten tammi-helmikuun vaihteessa kun massakausi alkaa ja raivautuu tilaa muillekin asioille, voi sivutöitäkin ehkä alkaa tekemään. Ja eihän sitä tiedä jos sattuisi koko kisan voittamaankin, niin voisi vaikka koko kesän levätä laakereillaan. ;)

Erikoista, miten näin dieetin aikana löytää itsestään uusia henkisiä puolia. Vaikka vähän väsyttäisi tai ei oikein tuntuisi olevan energiaa, pelkällä v*ttup*rkleellä jaksaa painaa loppuun asti. Varsinkin eilen kroppa tuntui jo tosi tyhjältä, mutta esimerkiksi ensi viikolla on yksi lepopäivä enemmän ja yksi salitreeni vähemmän, joten luulisin jaksavani painaa tankkauspäivään asti. Varmaan suurin osa ruoasta tulee olemaan maustamaton jogurtti/leipä/muuta hiilarityyppistä settiä; noin 4 g hiilaria per painokilo ja 1 g protskua per painokilo, rasvan määrä jäänee aika marginaaliseksi. Mutta kyllä sitä silti pitää lantturanskalaisia saada. Khöh.

Huomenna olisi alakroppapainotteinen circuit; etukyykkyä, askelnousua, punnerruksia, leuanvetoa ja voimapyörää. Sen verran hauskan näköinen treeni, että eiköhän sitä jostain perstaskusta hitusen voimaa vielä löydä! Paikat rupeaa kylläkin olemaan sen verran jumissa, että pitäisi varata hieroja ensi kuun puolelle. Rahanmenoa ei voi estää... Mutta pakkohan se on käydä, jos aikoo saada treeneistä kaiken irti.

Mulla on viime aikoina ollut hieman vajavaista näiden blogitekstien syvällinen puoli. Johtunee ehkä siitä, että on monta rautaa yhtä aikaa tulessa ja toisaalta asiat etenee melkoisen jouhevasti. Olen saanut nyt olla aika rauhassa elämäntapojeni kanssa, kyselijöitä tai panettelijoita ei ole riittänyt. Kampaajallakin oli mukava käydä, sillä puljun omistaja on itse body fitness-kisaaja, joten kampaajani on päässyt/joutunut tutustumaan siihen maailmaan aika tarkoin. ;) Kieltämättä joskus kaipaisi enemmänkin juttuseuraa aihealueen tiimoilta.. Omassa kouluryhmässämme toki kaikki ovat enemmän tai vähemmän liikunnallisia, mutta suuntaus on lähinnä jumpparyhmien puolelle - minua taas ei sellainen oikein enää kiinnosta. En myöskään ole huomiota kerjäävää sorttia, enkä viitsi saati halua tyrkyttää omia tavoitteitani esille; vaikka eipä sillä, olisihan se silti aika lystiä kinastella jonkun kanssa eri treenimetodeista tai ruokavalioista. Näillä näkymin saan keskustella asioista ihan itse itseni kanssa.

Sain tänään valmentajaltani Kristalta muutaman tehtävän, joita toteuttelen viikon ajan - tehtävät käsittelevät muun muassa all or nothing -asennettani, jota haluan muovata jo tulevaisuuttakin ajatellen. Massakaudella haluan nauttia levollisin mielin muutaman "cheat mealin" viikossa, ilman, että mopo karkaa käsistä kovin pahoin. Siinä riittääkin työsarkaa, koska olen aikamoisen mustavalkoinen ihminen. "Aina" tai "ei koskaan" ovat hyvin suosittuja fraaseja. Loppujen lopuksi niitä viljelemällä en saavuta kuin korkeintaan pahaa mieltä. Uskon, että ajan saatossa opin hölläämään toisinaan hieman kirraavaa vannetta - pitkään aikaan ei tämä vanne ole päätä juuri pakottanut, mutta itseni tuntien se jossain vaiheessa ilmestyy jälleen vaivaamaan arkeani. Paitsi että kyse on menttaalipuolen harjoittelusta, tärkeää on myös suunnitella massakauden ruokavalion ja treenien suuntaviivat riittävän joustaviksi mutta toisaalta tukeviksi. Toisin kuin nyt, en aio punnita ruokia, mutta toisaalta tietyt peruspilarit aterioille ovat olemassa. Tarkemmin asiat hahmottunevat lähempänä tammi-helmikuun vaihdetta.

Painosta sen verran, että ihan mukavasti se on tippunut. :) Eilisestä tuli taas -400 grammaa ja ollaan taas uusien lukujen puolella. Ihan aikataulussakin ollaan, eli valokuvissa tullaan näillä näkymin näkemään melkoisen muodonmuutoksen käynyt chick. Olen valinnut ohjenuorakseni positiivisuuden - uskon, että sillä raivaan tieni loppuun, aina finaaliin asti. Ei valittamista tai mainaamista; tämä on oma päätökseni ja oma työni!

Se olisi vielä näin illan päälle venyttelyä. :) Asunnon siivoilun taidan jättää lauantaihin, sillä mies pitää hakea niin aikaisin aamulla töistä että pitkät yöunet tulee tarpeeseen ja huominenkin on melkoista haipakkaa.