midpoint

Ihminen matkustaa maailmalle etsiäkseen
jotakin, mitä hän tarvitsee ja palaa
kotiin löytääkseen etsimänsä sieltä.

Niin kai se vain on, etten osaa olla ilman suomenkielistä blogia! Siirsin englanninkielisen journalini PN-foorumin yhteyteen, jotta muut tiimin jäsenet voivat helpommin kommentoida menemisiäni ja tekemisiäni. Mutta silti on aina yhtä mukavaa kirjoittaa ajatuksiaan auki ihan suomeksi. Onhan minulla aina matkassa kulkeva päiväkirjakin, mutta kun on jo vuosia blogannut nettiin, ei siitä tavasta ihan heti eroon pääse. Enkä haluaisikaan.

Olen siis nyt puolivälissä Lean Eating-valmennusta, eli kolme kuukautta on takana. Kiloja on lähtenyt noin 5-6, mikä on ihan kiitettävä saavutus jo muihinkin ryhmäläisiin verrattuna. Vaikka syömishäiriö on sinänsä takanapäin, vanhat tavat nostavat päätään useimmiten viikonloppuisin; en ylensyö kovin voimakkaasti - enkä edes aina -, mutta ihan riittävästi ahdistavan olon saadakseni. En kuitenkaan ole koskaan treenannut näin säännöllisesti (olen jättänyt treenejä väliin noin 15, kun treenejä yhteensä on kuitenkin kolmen kuukauden aikana ollut n. 75) saati voinut näin tasapainoisesti.

Vatsaongelmat eivät kuitenkaan olleet poistuneet, joten toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja kävin biosignature-mittauksessa, jonka itse asiassa toimitti minulle viime Lean Eating-valmennuksen toiseksi sijoittunut Tytti! Rasvaprosenttini oli odotettua alhaisempi, joskin kyllä pudotettavaa vielä löytyy. Analyysin tuloksia, muun muassa:
- luontainen insuliininsietokykyni on hyvä (!) mutta tällä hetkellä jonkin ulkoisen tekijän vuoksi huono
- korkeimmat pisteet sain mm. estrogeeneistä ja stressihormonista (näistä lisää tuonnempana)
- vatsan toiminnassani on runsaasti ongelmia -> vatsanhoito-ohjelma ja runsaasti lisäravinteita

Eli. Sain ensisijaiseksi ohjeekseni nukkua joka yö yli kahdeksan tuntia ja vähentää ksenoestrogeenien määrää ympäristössäni. Niinpä meillä vaihtuivat nyt kaikki pesuaineet, meikit, ihonhoitotuotteet ynnä muut luonnonmukaisiksi, samoin muovipullot lähtivät taloudesta kävelemään. Kehoni on reagoinut ksenoestrogeeneihin hyvin voimakkaasti - vaikka en enää edes käytä minkäänlaista hormonaalista ehkäisyä, joka on yksi todella suuri ksenoestrogeenitekijä! - joten sitä asiaa lähdin muuttamaan hetimmiten, unen lisäksi. Sen lisäksi sain vatsanhoito-ohjelman, joka kattaa järkyttävän pinon Charles Poliquinin lisäravinteita (voin niitä puida tarkemmin myöhemmässä postauksessa). Vatsa kun turpoaa edelleen, kaikkien näiden vuosien jälkeen joka aterian jälkeen eikä toimi normaalisti lainkaan - toisinaan kärsin ummetuksesta monta päivää, toisinaan ripulista. Riittävä yöuni yhdessä vatsanhoito-ohjelman kanssa voin pudottaa rasvaprosenttia jopa 0,5-1% viikossa! Eli vaikka Lean Eating-valmennusta on jäljellä enää 11,5 viikkoa, se voi tarkoittaa niin ikään 11,5% alennusta rasvaprosentissa. Huh huh!

Tytti sai myös ajatukseni loksahtamaan paikoilleen ravitsemuksen suhteen - peruspilarini ovat olleet kunnossa jo pitkään, mutta olen silti murehtinut yksityiskohtia. Sain kehotuksen jatkossakin keskittyä vain suuriin linjauksiin; 80% kylläisyys (eli pienet annoskoot), jokaisella aterialla proteiinia ja kasviksia sekä hiilaripitoiset ruoat treenin jälkeen -> success. Vaikka Lean Eating ei sinällään ole kisa, haluan päästä finaalijoukkoon. Toki kroppa on muuttunut jo nyt aika paljon ja uskon, että viimeinen puolikas pitää sisällään aika hurjia muutoksia.

Toinen motivaatiopotku persuksilleni oli Pauliina Taluksen seminaari tänään Classic Gymillä. Siinä missä biosignature-mittaus ja Tytin kanssa keskustelu antoi uusia eväitä ravitsemuspuolelle, Pauliina avasi silmiä treenaamisen suhteen. Miten tärkeää on oppia treenaamaan joka ikistä lihassolua rasittamalla (eikä muuten ole helppoa, Marko Savolainenkin ähisi ja puhisi penkkiä pikkupainoilla punnertaessaan ;)) ja ennen kaikkea - miten tärkeää on oppia treenaamaan kehoa kuunnellen. Tästäkin aiheesta voisin avautua vielä myöhemmin, sillä tuntuu, että ajatusprosessi tämän suhteen on vielä hieman kesken. Todellakin uskon, että seuraavat kolme kuukautta ovat aika hurjaa aikaa.. Kroppa muuttuu vielä isosti jo näillä eväillä! :) Kisaaminen seuraavan parin vuoden sisällä ei ehkä sittenkään ole mission impossible.

Lean Eating-valmennuksen viimeinen valokuvaus, punnitus ja mittaus on 15.1. ja oli tulos mikä hyvänsä (hyvä se on!), jatkan valmennuksessa edelleen. Nämä kuluneet kolme kuukautta ovat olleet aivan valtavan ihmeellistä aikaa ja vaikka pari pohjakosketustakin on tullut, olen uskaltanut kohdata vaikeita asioita. Olen tunnistanut sisälläni kytevän vihan ja myös päättänyt tehdä asioille konkreettisesti jotakin - ja olen ottanut vastuun muuttaa omaa tapaani elää. Tämä ei missään nimessä ole helppoa ja vaikeita päiviä tulee matkan varrella eteen vielä useita.

Mutta kuinka elämänmakuista tämä kaikki onkaan.